tammikuu 2010

Museonjohtajan mietteitä kuratoinnista

Anna-Maria Wiljanen |

Picasso-näyttely on Ateneumin taidemuseolle todellinen voimannäyttö, johon jokainen museon työntekijä on osallistunut. Haastattelimme Ateneumin museonjohtaja Maija Tanninen-Mattilaa ja kysyimme hänen kokemuksiaan ja mielipiteitään kuratoinnista meneillään olevan Picasso-näyttelyn tiimoilta.

1. Montako näyttelyä olet kuratoinut?
Olen kuratoinut useita kymmeniä näyttelyitä.

2. Millaisissa kuratointitiimeissä olet ollut mukana?
Usein näyttelyn kuratointia on hoitanut 2–3 hlöä tai kotimaisista ja ulkomaisista kuraattoreista koottu tiimi. Joskus olen kuratoinut näyttelyn yhdessä nykytaiteilijan kanssa.

3. Miksi Ateneumissa esitellään Picasson, eikä jotain toista suurta mestaria?
Ensinnäkin kansainvälisen näyttelyohjelmamme lähtökohtana on se, että taiteilijan teoksia löytyy jo kokoelmistamme, niin kuin Picasson tapauksessa. Toinen aspekti oli tunnettuus – Picasso on ylivoimaisesti aikansa tunnetuin taiteilija koko maailmassa. Picasso-näyttely tukee Ateneumin taidekasvatuksellista roolia.

4. Oliko sinun ja Anne Baldassarin välillä työnjakoa?
Anne Baldassari oli yksiselitteisesti näyttelyn kuraattori. Kuratointiprosessi alkoi niin, että ensin keskusteltiin siitä, minkätyyppinen näyttely sopisi parhaiten Suomen oloihin. Tarkoituksena ei ollut tehdä temaattista näyttelyä vaan nimenomaan läpileikkaus Picasson tuotannosta. Tämän jälkeen Baldassari saapui Suomeen tutustumaan Ateneumiin, itse rakennukseen ja sen tiloihin. Näkemänsä pohjalta hän teki ehdotuksen näyttelyn teoksista. Luonnollisesti myös logistiset aspektit vaikuttivat teosvalintoihin. Näyttelyn anti oli Ateneumille kaiken kaikkiaan suurenmoinen ; emme saaneet ainoastaan teoslainoja vaan myös Baldassarin huikean asiantuntemuksen.

5. Miten yhteistyö Anne Baldassarin kanssa sujui?
Erinomaisesti. Olen erittäin tyytyväinen yhteistyöhömme. Baldassari on koulutukseltaan kuvataiteilija, ja hänellä on vahva esteettinen taju, joka näkyy hänen tavassaan ripustaa. Älykäs ja terävä ripustus luo katsojalle todellisia ahaa-elämyksiä. Toisaalta, Anne Baldassarilla on vahva käsitys siitä, että esimerkiksi salitekstien ei tulisi olla niin hallitsevia, mihin Suomessa on totuttu. Tämä selittää myös sen, miksi salitekstit on sijoitettu saleissa niin korkealle. Salitekstien korvaamiseksi meiltä löytyy ääniopas, käsiohjelma sekä laminoidut salitekstit jokaisessa salissa.

6. Oliko valokuvien suuri osuus tietoinen valinta?
Oli. Tämä sen vuoksi, että Anne Baldassarin omana tutkimusalueena ovat nimenomaan Picasson valokuvat. Eivät niinkään hänestä otetut valokuvat, vaan ne, jotka hän on itse ottanut. Näyttelyssä on kaikkiaan 20 valokuvaa ja valokuvasuurennoksia. Näiden lisäksi 171 teosta ja kirjoja. Myös kymmenen Ateneumin omaan kokoelmaan kuuluvaa Picasson teosta on nähtävillä.

7. Mitä näyttely merkitsee Ateneumin taidemuseolle?
Puhumme todella suuren mittakaavan näyttelystä, mikä tarkoittaa kaikkien toimintojen käyttökelpoisuuden tarkistamista. Olemme miettineet tarkkaan sitä, mikä toimii, mikä ei. Luonnollisesti Ateneum-rakennus asettaa omat vaatimuksensa näyttelyn rakentamiselle. Tämän takia  olemme joutuneet kartoittamaan mm. erilaisia reitityksiä museon sisällä. Olemme rakentaneet uudet kassat, uudet naulakot sekä uuden kahvilan 3. kerrokseen.

8. Miten toivoisit näyttelyn vaikuttavan?
Toivoisin, että näyttelyllä olisi vaikutus ihmisten elämään sekä Suomen taide-elämään. Toivoisin tietenkin näyttelystä suurta menestystä, sillä tämä on ensimmäinen kokeilu nettobudjetoinnista. Eli saamme käyttää näyttelystä saamamme tulot kulujen peittämiseen. Tämä on tärkeää, sillä haluamme jatkaa tämäntyyppisien näyttelyiden järjestämistä myös tulevaisuudessa.

9. Mitä näyttely merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
Näyttely on antanut minulle mahdollisuuden tarkistaa omaa käsitystäni Picassosta. Olen saanut paneutua taiteilijaan, hänen elämäänsä ja tuotantoonsa. Kaiken tämän jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että Picasso on todella ansainnut statuksensa taidemaailmassa.

10. Oma lempiteoksesi tässä näyttelyssä?
Häränpää.

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Aaltonen

Kommentoi