tammikuu 2010

Kuinka puitteet kokonaisvaltaiselle museokäynnille luodaan?

Eija Liukkonen |

”Ajattelen vierailla syksyn Picasso-näyttelyssä, näyttelyn tulemisen olen jo keväällä havahtunut seuratessani tiedotusvälineitä. Toki olen törmännyt mainoskampanjaan Helsingin Sanomia lukiessani ja huomannut Picasso -teeman laajentuneen muuhunkin kulttuuritarjontaan. Tiedän, että pääsylippujakin on jo voinut ostaa etukäteen verkkokaupasta (ensimmäistä kertaa Suomessa taidenäyttelyyn). Picasso kiinnostaa minua, totta kai. Haluan mennä näyttelyyn heti sen avauduttua, jotta olen sitten mukana kokemassa ja jakamassa ainutkertaista tapahtumaa heti tuoreeltaan (lapsikin on tulossa koulun kanssa vierailulle lähiviikkoina). Valitsen seurueeni ja kutsun mukaan rakkaan ystävättäreni, jonka kanssa usein käymme näyttelyissä (yhdistyy seurustelu ja taidenautinto parhaalla tavalla). Sovimme ajankohdan ja toivon ettemme joudu meganäyttelyssä kovin suureen ruuhkaan.”

Kehys käynnisti vuonna 2008 projektin, jonka tavoitteena oli mallintaa kävijän prosessit museokäynnin eri vaiheissa ja tunnistaa eri vaiheiden kriittiset pisteet ja kytkennät museon prosesseihin. Ajatuksena oli tuoda määrillisten kävijätutkimusten, laadullisten yleisötutkimusten ja tunnettuustutkimusten rinnalle malli, joka hahmottaisi kävijöiden museokäyntiä kokonaisvaltaisena subjektiivisena kokemuksena. Malli tarjoaa museon toimijoille museokäynnin kuvauksen, jonka ytimessä on nähdä museokäynnin prosessin eteneminen vaiheittaisena (ennen museokäyntiä, museokäynnin aikana ja sen jälkeen) tapahtumana. Museovierailu alkaa tarjontakentän hahmottamisesta ja tunnettuudesta, jolloin museon tarjonta tulee kävijän tietoisuuteen. Ennen museokäyntiä kävijä tekee päätöksiä ja valintoja, jotka johtavat museokäyntiin. Keskeisin museokäynnin vaihe on toki varsinainen museovierailu saapumisineen, intensiivisine vaiheineen ja lähtemisineen. Museokäynnin jälkeen malli ulottuu kokemuksen muisteluun ja jakamiseen, johtaen parhaimmillaan toivottuun uudelleenkäyntiin.

Mitä siellä museokäynnillä tapahtuu?

Näyttelykäynnillään museokävijä kohtaa saapumisen ja lähtemisen välillä hyvinkin erilaisia tekemisiä ja olemisia. Näyttelyyn orientoidutaan (valitaan kulkureittejä, etsitään ”punaista langanpäätä, luetaan esittelytekstejä ja aistitaan tunnelmaa, tilaa ja arkkitehtuuria), edetään ja kohdataan taideteoksia, koetaan elämyksiä ja vastaanotetaan tietoa, kenties opitaankin uusia asioita. Museokäynnillä myös seurustellaan ja kanssakäydään, ollaan läsnä muiden joukossa. Saatetaan myös väsyä (Museum Fatigue) ja harhailla, toisaalta levätä ja virkistyä (kahvia ja pullaa, pientä shoppailua).

Museokäynti tuottaa parhaimmillaan henkilökohtaista tyydytystä, iloa, viihtymistä ja tilaisuuden oppia jotain uutta maailmasta ja itsestään. Yhtälailla kyse on mielekkäästä ja hyödyllisestä tavasta viettää vapaa-aikaa ja olla yhdessä perheen tai sosiaalisen ryhmän kanssa. Parhaimmillaan museokäynti koetaan haastavana, aktiivisena osallistumisena uusiin kokemuksiin. Jokaiselle kävijälleen museokäynti on subjektiivinen kokonaisvaltainen kokemus.

Keskeinen teoria, johon museokävijän prosessikuvauksessa viittaan on John Falkin ja Lynn Dierkingin malli kuvailla museokäyntiä (Interactive Experience Model). Heidän mallissaan on kolme eri ulottuvuutta: persoonallinen konteksti, sosiaalinen konteksti ja fyysinen konteksti, jotka yhdessä muodostavat museokäynnin vuorovaikutteisen kokemuksen.

Jokaisen kävijän persoonallinen konteksti on ainutlaatuinen. Kävijän aiemmat kokemukset, tiedot, intressit, motivaatiot, toiveet ja odotukset museokäynnin suhteen ovat jokaisella omansa. Jokainen kävijä on aina jonkinlaisessa sosiaalisessa yhteydessä muihin ihmisiin museossa käydessään. Fyysisellä tasolla kokemukseen vaikuttavat mm. arkkitehtuuri, puitteet ja näyttelyn esteettömyys.

Kävijöiden museokäyntiin liittyneet odotukset voidaan jakaa tiedollisiin, elämyksellisiin ja sosiaalisiin. Odotukset ovat suhteessa kävijän motiiveihin. Yleisesti taidenäyttelyssä käynti on yleisölle keino oppia tuntemaan taidetta ja sen tulkitsemiseen liittyviä koodeja.

Tiedolliset motiivit ovat yhteydessä kävijän kompetenssiin ja koulutukseen. Elämyksellinen motiivi liittyy puolestaan aineettoman henkisen mielihyvän etsintään. Elämyksellisen motiivin voidaan katsoa muuttuneen kokonaisvaltaisemmaksi: kun yleisö aikaisemmin keskittyi teosten näkemiseen ja katsomiseen, haluaa se nyt käyttää kaikkia aistejaan ja osallistua aktiivisesti.

Sosiaalinen motiivi perustuu ajatukseen taidemuseosta sosiaalisen toiminnan kenttänä. Kävijälle museo on paikka, jossa kohdataan muita ihmisiä, tavataan ystäviä tai paikka joka tarjoaa tilan yksioloon.

Museokävijöitä yhdistää kiinnostus esillä olevaan näyttelyyn ja sen sisältöön. Kävijä voi liittää näyttelyyn tai museoon liitetyt symboliset merkitykset osaksi omaa identiteettiään. Sosiaalinen interaktio muuttaa myös jatkuvasti muotoaan. Yleisö tarvitsee sosiaalisen motiivinsa korostuessa lisää vapaata, ei-muodollista tilaa, oleiluun, rentoutumiseen ja viihtymiseen ja kokemuksensa jakamiseen muiden kävijöiden kanssa. Kokemuksen jakamista tapahtuu varsinaisen museokäynnin mutta erityisesti sen jälkeen. Museokäynnin jälkihoidolle, tapahtuipa se fyysisessä tilassa, verkkoyhteisiöissä tai palautteen muodossa tulisi museon tarjota erilaisia mahdollisuuksia.

Tiedollisten, sosiaalisten ja elämyksellisten motiivien rinnalla museokäyntiin vaikuttavat nimenomaan tilannesidonnaiset motiivit. Ennen museokäyntiä pohditaan ja arvioidaan mm. sopivaa ajankohtaa ja seuruetta, museokäynti on usein monesta ulkoisesta tekijästä riippuvainen.

”Olin kyllä ajatellut tulla tähän näyttelyyn jossain vaiheessa, mutta nyt kun satuin saamaan viikonloppuvieraita luokseni ja mietimme mitä yhdessä tekisimme, päädyimme tänne museoon. Kaikki seurueemme jäsenet eivät olleet toki olleet yhtä innokkaita kuin minä, mutta pienellä painostukselle miehetkin saatiin mukaan, teatteriesityksiin kun ei saatu lippuja.”

Museokäynnin onnistuneisuus?

Kävijän tyytyväisyys museokäyntiinsä on verrannollinen siihen kuinka kävijän odotukset ovat vierailun aikana täyttyneet. Ennen museokäyntiä kävijälle muodostuu tiedollisia, elämyksellisiä ja sosiaalisia odotuksia sen suhteen mitä museovierailulla tapahtuu. Ennakko-odotuksiin ja mielikuviin voi museo aktiivisesti vaikuttaa vaikkakin osa niistä rakentuu median tarjoaman tiedon pohjalle tai muilta ihmisiltä saadun tiedon varaan. Arvioidessaan museokäyntinsä onnistuneisuutta kävijä nojaa omaan subjektiiviseen käsitykseensä odotusten täyttymisen suhteen. Vaikutustekijöihin kuuluvat esillä olevien näyttelyiden ohella myös saavutettavuus, hinnoittelupolitiikka, aukioloajat, palveluiden taso sekä tarjotun tiedon ja oheistuotteiden laatu ja määrä. Asiakasystävällisyyteen liittyy oheispalveluiden, kuten kahviloiden ja kirjakauppojen markkinointi sekä asiakastilojen viihtyvyys ja laatutaso.

Mielenkiintoista pohdintaa tarjoaa myös Andréa Weltzl-Fairchildin typologia, joka lähtee ajatuksesta, että kävijät kokevat museokäytäntöjen, esillä olevien teosten ja tarjotun informaation kanssa joko erimielisyyttä tai samanmielisyyttä suhteessa omiin toiveisiinsa ja odotuksiinsa. Onnistuneen museokäynnin edellytyksiä ja puitteita voidaan lähestyä myös Beverly Serrellin kehittämän Framework-analyysin avulla. Näyttelyn mukavuus, vangitsevuus, tiedollinen vahvistaminen ja merkityksellisyys ovat tärkeimmät kriteerit kävijän huomioimisessa. Nämä molemmat näkökulmat voi kiinnittää myös museokävijän prosessikuvaukseen.

Tutkittua tietoa museokäynnistä

Valtion taidemuseolla on ollut mahdollisuus kokeilla ja kehittää vuosien varrella hyvinkin erityyppisiin tutkimusmenetelmiin nojaavia kävijä- ja yleisötutkimusprojekteja. Olemme tehneet määrällisiä lomaketutkimuksia: paperilomakkeilla ja online -versioilla, kerännet laadullisia aineistoja niin yksilö- kuin ryhmähaastatteluin, pyytäneet kävijöitä tallentamaan kokemuksensa valokuvaamalla ja jäljittäneet heidän museokäytejään reittiseurannoin sekä hyödyntäneet Think Aloud -pohjaista Friendly Stranger-menetelmää. Osa tutkimuksista on ollut ajoitettu näyttelyiden suunnitteluvaiheisiin etukäteisarviointeina, osa toteuttamisvaiheen jatkuvaa arviointia, osa taas kokoavaa ja päättävää jälkikäteisarviointia.

Ote reittiseurannasta Kalevala-näyttelyn yhteydessä tehdystä syventävästä yleisötutkimuksesta: Aura Kivilaakso: Museovieraan Kalevala. 2009. Kehys.

Museokäynnin prosessikuvaus sitoo yksittäiset tutkimustulokset laajempaan sabluunaan ja tarjoaa toivottavasti museon eri toimijoille museokäynnin kuvauksen, jota voi hyödyntää yleisölähtöisten ja asiakasystävällisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Yleisölähtöisyys on yleisön tarpeiden aktiivista ja objektiivista tiedostamista ja kuuntelua. Oleellista on se, että museo asettuu kävijän roolin suunnitellessaan toimintaansa, ymmärtäen museokävijän kokonaisvaltaisen kokemuksen. Haasteena on se, kuinka museot saavat kiinnekohdan aikansa ihmisten maailmoihin ja arkeen. Museoiden täytyy sopeutua ihmisten aikatauluihin, persoonallisiin ja sosiaalisiin identiteetteihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Museokäynnin täytyy puhutella kiinnostavuudellaan ja ajankohtaisuudellaan.

Teksti • Eija Liukkonen, tutkija, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

Kommentoi