tammikuu 2010

Picasson kiertonäyttely konservoinnin näkökulmasta

Kirsi Hiltunen |

Kuvassa Picasso-museon edustaja tarkastaa Picasson maalausta Ateneumin taidemuseossa.

Kansainvälisten kiertonäyttelyiden valmisteluissa ja järjestelyissä on tärkeää huolehtia alusta lähtien molemminpuolisen luottamuksen syntymisestä ja säilymisestä lainaavan osapuolen ja lainanantajan välillä.Lainasopimusta neuvoteltaessa lainaava museo antaa tarkan selvityksen olosuhteistaan, museotekniikasta ja henkilökunnan ammattitaidosta. Annettujen tietojen paikkansapitävyys on ensiarvoista sekä vakuutusehtojen täyttämisen kannalta että luottamuksellisen yhteistyön kannalta. Ennen näyttelysopimusten solmimista annettavat olosuhderaportit vaikuttavat osaltaan näyttelyn saamiseen.

Konservoinnin tehtäväkenttää ajatellen kansainvälisissä kiertonäyttelyissä työn painotus siirtyy ennalta ehkäisevän konservointiin. Kiertonäyttelyiden teokset valikoituvat usein niiden tärkeän taidehistoriallisen arvon mukaan, joka on usein huomattavan suuri. Kiertonäyttely on teoksille suuri rasite, sillä niiden esilläolo monessa paikassa ja näyttelyiden välinen teosten käsittely, pakkaus ja siirto kuluttavat teoksia enemmän kuin normaali näyttelyasettelu. Teosten kuljetus ja siirto on aina riski, jota pyritään minimoimaan huolellisella ja asiantuntevalla käsittelyllä. Lainaaja pyytää toisinaan erityisjärjestelyjä muiden muassa teosten esillepanon ja turvallisuuden suhteen. Esimerkiksi Picasso-näyttelyä varten Ranskan valtion nimittämä turvallisuusasiantuntija tarkasti museon olosuhde- ja turvatason.

Konservaattorin ammattitaito auttaa näiden vaatimusten täyttämisessä tai niistä neuvoteltaessa, koska konservaattorin asiantuntemus ja tuntuma teosten tekniikoihin sekä materiaalien kestävyyteen voi auttaa päätösten teossa. Picasson teosten monikerroksellisuus ja teosten leikittelevät ja kokeilevat materiaalivalinnat vaikuttavat olosuhdevaatimuksiin. Paksut, raskaita impastoja sisältävät maalikerrokset aiheuttavat jännitteitä kankaisiin ja ei-perinteiset materiaalit, esimerkiksi hiekka, muuttavat maalipinnan kestävyyttä ja asettavat tiukat vaatimukset valomäärille sekä myös lämmön ja kosteuden vaihtelulle.

Varsinaisen konservointityön painotus jää kiertonäyttelyissä usein täysin vähäisemmäksi kuin ennaltaehkäisevän konservoinnin. Pääsääntöisesti näyttelyyn tulevat teokset on jo ennakkoon valittu siten, että ne kestävät näyttelykierron ja usein ne on konservoitu jo ennen näyttelykierron aloittamista. Konservaattorin rooli korostuu sen sijaan kuntotarkastuksissa, jotka tehdään yhdessä lainaavan tahon kuriirin kanssa. Kuntotarkastusten yhteydessä sovitaan käytännön yhteistyökuvioista, mikäli teoksille tapahtuu jotakin odottamatonta. Lisäksi kuriirin on mahdollista osoittaa erityisvaatimuksia tai –tarkkailua vaativat teokset ja lainaavan tahon edustajan kanssa sovitaan myös teosten näyttelyn aikaisesta seuraamisesta ja huollosta. Konservaattorin vastuu on suuri ja kommunikoinnin ja rehellisyyden vaatimukset korostuvat. Lainaavan tahon on voitava luottaa ja olla turvallisin mielin, että teoksista huolehditaan parhaalla mahdollisella ammattitaidolla.

Kiertonäyttelyiden työtehtäviin ja konservaattorin rooliin, yhdessä näyttelymestareiden kanssa, kuuluu myös huolehtia teosten pakkauslistojen tarkastamisesta, pakkaustavan dokumentoinnista ja pakkausmateriaaleista sekä säilyttää niitä asianmukaisissa olosuhteissa koko näyttelyn ajan. Teosten järjestelmällinen purkaminen pakkauksista ja materiaaleista huolehtiminen tekee takaisinpakkaustilanteesta joustavan. Picasso-näyttelyyn tuli yli 100 teoslaatikkoa ja niiden täsmällinen merkintä sekä kuvallinen ja kirjallinen dokumentointi säästää sekä henkilökunnan työtunteja että materiaalikuluja näyttelyn päätyttyä.

Ennen näyttelyn alkua pidetään valvontahenkilökunnalle perehdyttämistilanne, jossa tuleva näyttely käydään läpi myös tekniseltä kannalta. Valvojille tiedotetaan teosten erityispiirteistä ja osoitetaan erityistä tarkkailua tai huolenpitoa vaativat teokset. Perehdyttämistilanteessa on mahdollisuus puhua myös yleisistä ja yksityiskohtaisemmista kysymyksistä koskien nimenomaista näyttelyä.

Teksti • Kirsi Hiltunen, konservaattori, konservointiateljee Ateneum

Kuva © Valtion taidemuseo/Konservointilaitos/Kirsi Hiltunen

Kommentoi