toukokuu 2010

Katsomisen tavat ja esittämisen käytäntö

Susanna Pettersson | lukuvinkit

Museot saavat palautetta syventävien yleisötutkimusten avulla siitä kuinka hyvin näyttely on onnistunut tavoitteessaan. Reittiseurannat sekä Think aloud –menetelmä ovat esimerkkejä     viimeaikaisimmista sovelluksista. Ne viimeistään paljastavat ovatko seinätekstit oikeassa paikassa, onko ripustuksessa kuolleita kulmia ja toimiiko kokonaisuus. Huomio on siis asiakkaassa. Mutta ovatko museot aina olleet kiinnostuneita siitä ketkä museoita käyttävät ja kuinka he viihtyvät?

Julia Noordegraafin teos Strategies of Display lähestyy tätä tematiikkaa analysoimalla esillepanoja, niiden tekijöitä ja museoissa kävijöitä. Hänen lähdeaineistonaan ovat Rotterdamissa sijaitsevan Bojimans Van Beuningen Museumin ripustukset kautta aikojen, jotka kirjoittaja suhteuttaa länsieurooppalaiseen ja pohjoisamerikkalaiseen museoesittämisen kontekstiin. Hän kuvailee kuinka museot kommunikoivat yleisöjensä kanssa 1800- ja 1900-luvuilla ja esittää, että museoiden ripustukset perustuvat elokuvan käsikirjoitukseen verrattavissa olevaan rakenteeseen. Näiden käsikirjoitusten luonne vaihtelee autoratiivisesta ja ohjatusta läpinäkyvään. Samalla ne ovat vuorovaikutussuhteessa visuaaliseen kulttuuriin.

Noordegraaf huomioi museokokemukseen vaikuttavat elementit alkaen rakennuksesta ja sen pohjakaavasta aina erilaisiin yleisöjen kanssa kommunikoinnin muotoihin. Jo kirjan runsas kuvitus tarjoaa eväät seurata kuluttajakäyttäytymisen ja esillepanojen muutoksia sekä museon tarvetta löytää aina kunkin aikakauden ideaali tapa esitellä teoksia.

Julia Noordegraaf 2004, Strategies of Display. Museum presentation in Ninteteenth- and Twentieth-Century Visual Culture. Museum Bojimans Van Beuningen Rotterdam. Nai Publishers Rotterdam. ISBN 90-5662-378-8
Teksti • Susanna Pettersson, FT, kehitysjohtaja, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS

Kuva • Hannu Pakarinen, Kuvataiteen keskusarkisto

Kommentoi