toukokuu 2010

Taidemuseoalan eri professiot

Anna-Maria Wiljanen | ajankohtaista

Taidemuseoalalla on monia eri professioita, jotkut hyvin tunnettuja, toiset hieman tuntemattomampia. Tämän sarjan tarkoituksena on nostaa esiin eri ammattiryhmiä. Tässä lehdessä esittelyvuorossa on Valtion taidemuseon valaistusmestari Risto Linnapuomi.

1. Mitä valaistusmestarin toimenkuvaan kuuluu?

Risto: Lyhyesti sanottuna jokaisen näyttelyn valaistuksen suunnittelu ja toteuttaminen. Tähän kuuluu luonnollisesti myös kalustehuolto ja kaikki lamppuhankinnat kiinteistöhuollon käyttöön. Säästöt energiakulutuksessa ovat tänä päivänä toiminnan keskiössä. Näiden lisäksi valaistusmestari arvioi tarvittavien resurssien määrän näyttelyä kohden sekä ulkopuolisen avun tarpeen. Olen aikaisemmin huolehtinut kaikkien näyttelyiden valaistuksesta mutta viimevuosina olemme käyttäneet myös ulkopuolista apua. Nuorten työntekijöiden käyttäminen apuna on mielestäni erittäin tärkeää ammatin jatkuvuuden kannalta!

2. Miten ja milloin päädyit valaistusmestariksi?

Risto: Olen pitkän linjan kulkija. Aloitin valaistusmestarin urani teatterin puolella, tarkemmin sanottuna Tanssiteatteri Raatikossa vuonna 1980. Viihdyin teatterimaailmassa lähestulkoon 20 vuotta. Suuria vaikuttajia työlleni olivat Ilkka Volanen ja Marjo Kuusela. Tuohon aikaan ei vielä ollut alan ammattikoulutusta, olimme mukana suunnittelemassa tulevaa Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun koulutusta eli ”Vässiä”.

Valtion taidemuseoon päädyin mutkan kautta puolivahingossa. Toimin 1990-luvulla Vantaan Martinus-salin valaistusmestarina, kun minua pyydettiin auttamaan Myyrmäen Galleria Okrassa joidenkin valo-ongelmien takia. Se oli ensi askel kuvataidevalaisun alalla ja rakkautta ensi silmäyksellä! Muutaman vuoden kuluttua Myyrmäkitalo rakennettiin uusine kuvataidesaleineen ja sen avajaisnäyttely tehtiin yhteistyössä Nykytaiteen museon kanssa, siis jo ennen Kiasman rakentamista. Yhteistyö sujui mainiosti ja kun valaistusmestarin paikka tuli hakuun Kiasman perustamisen yhteydessä, hain paikkaa ja sain sen.

3. Mistä pidät työssäsi eniten?

Risto: Pidän työni vaihtelevuudesta ja monipuolisuudesta. Myös kolmen hyvin erilaisen museon valaistuksesta huolehtiminen on mukavaa. Yhteistyö huippuosaajien – taiteilijoiden, arkkitehtien, kuraattorien ja näyttelymestareiden – kanssa on todellinen etuoikeus ja työn suola!

4. Mikä on työssäsi haastavinta? Kerro esimerkki.

Risto: Resurssikysymys eli tasapainoilu esitettyjen toivomusten/vaatimusten sekä resurssien kanssa on haastavaa. Yritän aina pitää kiinni toivotusta ideasta mahdollisimman pitkään ja löytää resurssit sen toteuttamiseen. Kiperässäkin tilanteessa auttaa hurtti huumori!
Toinen haaste työssäni on teknologian nopea kehittyminen. Elämme murrosvaihetta, jossa uutta lamppuarsenaalia pukkaa markkinoille kaiken aikaa. On pakko löytää aikaa myös teknologian seuraamiseen.

5. Mikä näyttely on ollut merkittävin työllesi?

Risto: Onpa vaikea kysymys. Kaikkiin näyttelyihin panostetaan hyvin paljon ja työn alla oleva näyttely on aina merkittävin. No, ehkä ensimmäinen Valtion taidemuseossa tekemäni valaistus on jäänyt mieleen aivan erityisesti. Kyseessä oli Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Pompeijin koruja ja kultaa (siis tämän Vesuviuksen tuhkasta esiin kaivettu aarteisto) keväällä 1998. Muistan kuinka minun piti hankkia kuituvalaistus pieniin vitriineihin, joihin kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaat korut aselteltiin. Tehtävä tuntui aluksi haasteelliselta kunnes oivalsin että vitriini on kuin teatterinäyttämö pienoiskoossa. Hyödynsin teatterimaailmasta ammentamaani kokemusta ja kaikki hoitui.Myös Sinebrychoffin taidemuseon interiöörimuseon avaaminen yleisölle 2003 sekä museon Etruskit-näyttely ovat jääneet mieleeni!

Ateneumin taidemuseossa mieleenpainuvin näyttely on saattanut olla Ernst Barlachin puuveistoksia esittelevä näyttely. Museoteknisesti tuli luonnollisesti ottaa huomioon kosteus ja lämpötila mutta myös taiteilijan vaatimus hyvin vähästä valosta – vain yksi pienitehoinen lamppu veistosta kohden! Tunnelma oli mystinen!

Nykytaiteen museo Kiasmassa jännittäviä ovat usein kokeilut uuden teknologian kanssa: robotit ja erilaiset rakenne- ja kuvakokeilut: eräs tällainen oli Outoäly-näyttely keväällä 2000. Loputtomiinhan näitä voisi luetella! Haluan vielä mainita yhden seikan, nimittäin museoiden pedatoiminnan. On ollut suuri ilo seurata sitä arvokasta työtä, jota pedalaiset ovat tehneet näyttelyiden elävöittämiseksi erilaisin draamaopastuksin ja työpajoin! Kehitys on ollut huimaa!

6. Miten rentoudut vapaa-ajallasi?

Risto: Pidän työstäni niin paljon että se seuraa minua myös vapaa-ajalla! Toimin erilaisten bändi- ja konserttikeikkojen valomiehenä. Käyn myös teatterissa ja elokuvissa aikuisen tyttäreni kanssa. Olemme tehneet yhteistyötä erilaisissa projekteissa, joissa tanssinopettaja tyttäreni on tehnyt koreografian ja minä olen huolehtinut valaistuksesta.

Ammennan voimia luonnosta. Nurmijärven Perttulan kylässä, synkän kuusikon laidassa on mökki, jonka pihassa hakkaan halkoja saunan lämmitystä varten! Se vasta on elämää!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, FM, VTM, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Kuva • Petri Virtanen, Kuvataiteen keskusarkisto

Kommentoi