toukokuu 2010

Tapoja esittää taidetta

Susanna Pettersson | lukuvinkit

Klassikkosarjassa Art and its Histories ilmestyi kaikkiaan kuusi opetuskäyttöön suunniteltua kirjaa, joissa käsiteltiin taiteen kaanonia suhteessa taidetta esittäviin instituutioihin, taiteilijan aseman muutosta, sukupuolta, avantgarden haasteita sekä erilaisia näkemyksiä taiteesta. Kuudennen ja samalla viimeisen osan aiheena oli museoiden ja gallerioiden esillepanokulttuuri.Emma Barkerin toimittama artikkelikokeolma jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä tarkastellaan museoita, toisessa vaihtuvia näyttelyitä ja kolmas pureutuu laajempaan taiteen esittämisen kenttään. Olennaista on taiteen esillepanokulttuurin problematisointi: miksi toimimme näin? Mihin se perustuu? Mitä hyötyä siitä on? Lähestyttäväksi aiheet tekee niiden konkreettisuus, sillä lähes kaikki artikkelit ammentavat käytännön esimerkeistä kuten Moman, Musée d’Orsayn tai Lontoon National Galleryn ripustuksista.

Teoksessa esitetään, että museot ovat uuden aikakauden kynnyksellä. Suhde taiteen esittämisen käytäntöihin on muuttunut siinä missä käsitys kävijöistä ja heidän tarpeistaan on jäsentynyt. Temppelit ovat muuttuneet elämyskeskuksiksi, joissa taiteen ympärille on koottu kaikki palvelut ravintoloista myymälöihin. Taiteen kronologinen tai koulukuntamallinen esillepanotapa on saanut rinnalleen postmodernin luennan piiriin kuuluvia vaihtoehtoja. Kulutuskulttuuri ajaa yleisön edellyttämään museoilta uusia ja uusia näyttelyitä tai ”tuotteita”eli syytä lähteä liikkeelle. Tämä puolestaan aiheuttaa museoille lisärakennuspaineita: kokoelmatilojen rinnalle on saatava kunnolliset puitteet vaihtuvien näyttelyiden esittämiselle.

Kirjassa pohditaan myös miksi on tärkeää viedä taidetta keskelle yhteisöjä: joko yksittäisinä teoksina, joista mainittakoon Antony Gormleyn yli 19 metriä korkea veistos Angel of the North (1998) Gatesheadiin johtavan valtatien varrella, tai kokonaisten museofiliaalien voimalla, esimerkkinä Tate-ketju eri kaupungeissa. Vaikka kirja julkaistiin 1999, ovat monet sen huomioista edelleen paikallaan – eivät ehkä uusina oivalluksina tai kentän tuoreena analyysina, mutta ajatusten jäsentäjinä kyllä.

Emma Barker (toim.), Contemporary Cultures of Display. New Haven & London: Yale University Press 1999.

Teksti • Susanna Pettersson, FT, kehitysjohtaja, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS

Kuva • Hannu Pakarinen, Kuvataiteen keskusarkisto

Kommentoi