marraskuu 2010

Iso, paksu ja punakantinen

Ari Latvi | kirja-arvostelut

Mikä se on? Se on Valtion taidemuseon kirjaston uutuuskirja Salon to Biennial: Exhibitions that Made Art History, joka erottuu muiden uutuuskirjojen joukosta ainakin ulkoisesti, ikään kuin se haluaisi tulla esitellyksi. Kirja on kaksiosaisen julkaisun ensimmäinen osa, joka kattaa vuodet 1863–1959. Siinä esitellään 24 yhteis- ja ryhmänäyttelyä, jotka ovat vaikuttaneet valtavasti modernin taiteen kehitykseen tuona ajanjaksona. Kirjan johdantoartikkelin ja kaikkien 24 näyttelyn johdantotekstin on kirjoittanut Bruce Altshuler, joka on myös yhdessä Phaidonin toimittajien kanssa koonnut ja toimittanut näyttelyiden dokumenttiosuudet. Kunkin näyttelyesittelyn punaisella aloitussivulla tai oikeammin pystysuuntaisella lehden puolikkaalla on näyttelyistä seuraavat tiedot: näyttelyn nimi, näyttelypaikka ja -aika, tai jos on kyseessä kiertonäyttely, niin näyttelypaikat ja -ajat, näyttelyn järjestäjä ja kuraattori, näyttelyluettelon tiedot, kaikkien näyttelyyn osallistuneiden taiteilijoiden nimet ja näyttelyssä käyneiden lukumäärä, jos se on tiedossa. Tämän jälkeen on vuorossa Altshulerin johdantoteksti, mitä seuraa dokumenttiosuus, johon on koottu paljon kuvia teoksista, näyttelytilojen pohjakaavoista, näyttelyn ripustuksesta ja pystyttämisestä, taiteilijoista, näyttelyluetteloista, julisteista, näyttelyssä kävijöistä ja muusta näyttelyyn liittyvistä dokumenteista, Lisäksi tähän osuuteen kuuluu otteita näyttelyluetteloteksteistä, kriitikoiden arvosteluja (myönteisiä ja kielteisiä) ja kaikenlaisia muita näyttelyihin liittyviä kirjallisia dokumentteja. Varhaisimmista näyttelyistä ei ole tietenkään niin paljon dokumenttikuvia kuin uudemmista.

Altshulerin johdantoartikkelissa kerrotaan mm. maailmannäyttelyiden taideosastoista ja Venetsian biennaaleista, mutta mitään niistä ei ole valittu esiteltävien näyttelyiden joukkoon. Ensimmäisenä esitellään Pariisin vuoden 1863 Reputettujen salonki (Salon des Refusées), josta kaikki muistavat Édouard Manet’n maalauksen Aamiainen nurmikolla. Viimeisenä on vuorossa kiertonäyttely The New American Painting, jonka järjesti New Yorkin Museum of Modern Art ja joka kiersi ympäri Eurooppaa 1958 ja 1959 ja joka päätyi New Yorkiin 1959 näyttelyn järjestäneeseen museoon. Siinä oli näytteillä amerikkalaista abstraktia ekspressionismia. Ainoa aasialainen näyttely on Gutai-ryhmän näyttely Tokiossa 1955. Kaikki esiteltävät näyttelyt ovat olleet modernin taiteen historiassa avainnäyttelyitä, jotka ovat olleet jotenkin mullistavia ja avantgardistisia. Niiden kautta voimme seurata eri tyylisuuntausten ja ilmaisumuotojen ilmestymistä taidemaailmaan: impressionismi, jälki-impressionismi, kubismi, ekspressionismi, futurismi, dadaismi, surrealismi jne. Esiteltävien näyttelyiden joukossa on kuitenkin yksi poikkeus, nimittäin natsi-Saksassa 1937 järjestetty ”rappiotaiteen” näyttely Entartete Kunst, joka oli propagandistinen ja antisemitistinen näyttely; kansallissosialistithan inhosivat kaikkia modernistisia suuntauksia. Se kiersi Münchenin jälkeen kiertonäyttelynä neljä vuotta muissa Saksan kaupungeissa, Itävallassa ja Puolassa, ja näyttelyn kävijämäärä nousi yli kolmen miljoonan.

Kirjassa ei kovin syvällisesti analysoida näiden näyttelyiden vaikutusta taidemaailmassa, mutta se on hyvä käsi- ja lähdekirja, jossa on paljon ennen julkaisematonta dokumenttiaineistoa, jotka tekijät ovat löytäneet kirjastojen ja arkistojen kätköistä. Sen kuvitus on erinomainen: 500 kuvaa, joista 350 mustavalkoista. Niiden ja tekstin avulla voi saada hyvän käsityksen näyttelyistä, vaikkei ole niitä itse nähnytkään. Kirjan graafinen suunnittelu on myös onnistunut, mutta kirja on iso ja painava, joten sitä ei voi lukea muuta kuin pöydän ääressä. Tietääkseni julkaisun toinen osa ei ole vielä ilmestynyt, joten täytyy jännityksellä jäädä odottelemaan, mitä taidenäyttelyitä on valittu esiteltäväksi vuodesta 1960 nykypäivään. Viime vuosina on taidehistorioitsijoiden kiinnostus kohdistunut entistä enemmän taidenäyttelyiden historiaan, ripustuksiin jne. Tosin ei aihepiiri ollut Bruce Altshulerillekaan ennestään tuntematon; hänen kirjansa The Avant-Garde in Exhibition: New Art in the 20th Century julkaistiin jo 1994. Edellisissä Lasuurin numeroissa Susanna Pettersson on esitellyt ja arvioinut paria kolmea aihetta käsittelevää kirjaa. Muista näyttelyiden historiaa käsittelevistä kirjoista mainittakoon La Biennale di Venezia: le exposizioni internazionale d’arte 1895–1995: artisti, mostre, partecipazioni nazionali, premi (1996), Documenta zwischen Inszenierung und Kritik: 50 Jahre documenta (2007) ja Jérôme Glicensteinin L’art: une histoire d’expositions.

Salon to Biennial: Exhibitions that Made Art History. Volume 1: 1863–1958. Edited by Phaidon editors and Bruce Altshuler, introduction essay and chapter introductions Bruce Altshuler. London ; New York: Phaidon, 2008. 410 s. ISBN 978-0-7148-4405-3.

Teksti • Ari Latvi, kirjastoamanuenssi, Kuvataiteen keskusarkisto/Valtion taidemuseon kirjasto

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Kommentoi