marraskuu 2010

Johdatus teemanumeroon – Kuvataiteen dokumentointia ja arkistointia

Helka Ketonen | artikkelit

Kuvataiteen dokumentointi on yksi museotyön keskeisimpiä toimintoja ja vastuualueita. Mutta mitä taidemuseoissa oikeastaan dokumentoidaan, kuinka kattavaa se on ja miten dokumentteja voi nähdä? Siinä muutama peruskysymys, joihin vastauksien saaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen asia.

OPM:n toimesta laaditussa Kulttuuripolitiikan strategiassa 2020 (2009:12) haasteina nähdään kulttuuripalveluiden saatavuuden ja laadun takaaminen väestökehityksen ja teknologisen kehityksen myötä. ”Kehittyvät tietoliikenneyhteydet ja digitaaliset palvelut voivat tulevaisuudessa myös parantaa kulttuuripalveluiden saatavuutta, ja syntyy uusia kulttuuritarjonnan muotoja.” Lähtökohtana nähdään, että kulttuurin merkitys yhteiskunnassa kasvaa edelleen. Uusia painopisteitä nousee esiin, kuten kulttuurin sosiaaliset vaikutukset taloudellisten vaikutusten rinnalla, kestävän kehityksen vaatimukset ja monikulttuurisuus. Strategiassa visioidaan myös, että tekijänoikeusjärjestelmä tukee tietoyhteiskuntakehitystä ja turvaa samalla perusedellytykset sisältötuotannolle.

Aluetaidemuseoiden ja Valtion taidemuseon kokouksissa on kuvataiteen dokumentoinnin haasteet nostettu esille useaan kertaan. Tilanneanalyysiä ja kehittämistarpeita lähdettiin erikseen selvittämään työryhmän voimin, jossa vetovastuun saivat Kuvataiteen keskusarkisto (KKA) ja KEHYS, täydennettynä aluetaidemuseoiden edustajilla museonjohtaja Esko Nummelinilla ja intendentti Leena Rädyllä.

KKA:n toimesta tehtiin vuosien 2008-2009 aikana taidemuseoiden kirjasto-, asiakirja-arkisto sekä kuva- ja media-aineistojen valtakunnalliset kartoitukset, jotta kerätyn aineiston avulla työryhmän oli mahdollista tarkastella nykyhetken tilannetta ja toimintoja sekä kuulla kentän ajatuksia ja toiveita kehittämislinjoista. Nyt Lasuurissa julkaistaan työryhmän ja KKA.n yhdessä tuottamaa materiaalia, joissa museoalan asiantuntijat käsittelevät projektiin liittyviä erityiskysymyksiä.

Toimintaympäristön haasteet

Mikä on visuaalisen kulttuuriperinnön tallentamisen kannalta merkittävä toimijakenttä: museot, julkiset ja yksityiset arkistot, YLE, kirjastolaitos? Miten kulttuurivarallisuuden ylläpidon vastuut tulisi jakaa alueellisesti ja valtakunnallisesti sekä millaisilla resursseilla tehtäväkenttää pystytään tyydyttävällä tasolla hoitamaan? Entä mikä on taide-esineen rooli dokumenttina?

Museolain mukaan ”Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevaa tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville.” Tästä visuaalisen kulttuuriperinnön tallentamisen vastuusta keskusteltiin myös taidemuseoalan Teemapäivillä helmikuussa 2010 ja päädyttiin siihen, että museoiden tulee keskuudessaan päättää se mitä visuaalisen kulttuuriperinnön piiriin museokentällä hyväksytään ja määrittelyn kautta tekemään tietoisia rajauksia dokumentoinnin ja taidehankintojen suhteen. Ja se mitä ei pystytä hankkimaan kokoelmiin on pyrittävä dokumentoinnin avulla tallentamaan.

Museoiden parista nousi myös voimakkaasti esille vaatimus, että rahoitus ja resursointi tulee olla linjassa uusia arkisto- ja dokumentointisuunnitelmia tehtäessä niin että museot pystyvät hoitamaan nykyiset lakisääteiset ja muut tähänastiset tehtävänsä.

Dokumenttien taltioimisen tavat ja tekniikat, materiaalin säilytyspaikat, aineistojen saatavuus, dokumentoinnin priorisointi, dokumentointiin ja esittämiseen liittyvät lainsäädännölliset määritteet – tällä haasteellisella toimintasektorilla on käynnissä valtakunnallisia hankkeita, joissa kyseisiä asioita pyritään yhdessä selvittämään ja edistämään.

Tulevaisuuden todella suureksi kysymykseksi nousee tallenteiden jatkokäsittely, säilytys ja arkistointi. Kansallinen Digitaalinen Kirjasto (KDK) -hankkeen yhteydessä aloitettu digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen (PAS) kehittäminen antaa toivoa digitaalisten dokumentointien elinkaaren turvaamiseksi. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisellä pitkäaikaissäilytysratkaisulla saavutettavista hyödyistä keskeisimpiä ovat kansallisesti merkittävien digitaalisten aineistojen säilyvyyden varmistaminen, päällekkäisten toimintojen poistaminen, prosessien ja palveluiden laadun paraneminen sekä aineistojen hyödyntämisen mahdollistaminen tuleville sukupolville. KDK:n Asiakasliittymä tarjoaa puolestaan yhteisen liittymän kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistoihin ja palveluihin.

Tarvitaanko kansallista kokoelmapolitiikkaa?

Museoissa linjataan edelleen hyvin itsenäisesti tiedonkeruuseen, dokumentointiin ja tallennukseen liittyvät kokoelma- ja arkistopoliittiset ohjelmat. Kansallista kokoelmapolitiikkaa ei ole tehty, vaikka yhteisten strategioiden kirjaaminen ja päällekkäisten toimintojen poistaminen nähdäänkin välttämättömänä toimenpiteenä arkisto- ja kokoelmasektorin järkeistämisessä.

Päin näköä! – visuaalisten alojen taidepoliittinen ohjelma (OPM 2009:53) nostaa esille myös ongelman tallennusvastuusta koskien mm. visuaalisen kulttuurin raja-alueita ja soveltavia taidealoja kuten sarjakuvaa, taidekäsityötä, kuvitustaidetta, mediataidetta ja katoavaa taidetta.

Kommenttien ja keskusteluiden perusteella näyttääkin siltä että tarvitaan pikaisesti lisää valtakunnallista keskustelua sekä työnjaosta, resursseista että dokumentoinnin sisältörajauksista. Pitkällä tähtäimellä säännöllisin välein tarkistettava dokumentointistrategia lienee myös välttämätön.

Kulttuurihistoriallisten museoiden keskuudesta alkanut valtakunnallinen nykydokumentointia edistävä tallennus- ja kokoelmayhteistyöhanke TAKO on lähtenyt hyvin käyntiin vuoden 2010 aikana. Suomi-kokoelmaan tähtäävän tallennus- ja kokoelmayhteistyön avulla on tarkoitus puuttua mm. työn päällekkäisyyksien purkamiseen, parantaa valtakunnallista koordinointia museoiden kesken sekä edistää kokoelmien liikkuvuutta ja asiantuntijavaihtoa. Kulttuurihistoriallisten museoiden piiristä on myös esitetty toiveita, että taidemuseotkin lähtisivät TAKO-yhteistyöhön mukaan.

Kuvataiteen dokumentointi -työryhmän jäsenet haastavat taidemuseot keskusteluun, jossa tavoiteltaisiin valtakunnallista toimintastrategiaa yhdessä koko museosektorin kanssa. Työryhmä tarjoaa yhteisiksi tavoitteiksi seuraavaa:

1) Kuvataiteen dokumentoinnin ja arkistoinnin valtakunnallinen yhteistyö on kehitetty palvelemaan taide- ja kulttuurilaitoksia sekä alan tutkijoita.

2) Museoalan yhteistyö ja strateginen suunnittelu on voimistunut.

3) Taidemuseoiden kokoelmat nähdään osana dokumentointia.

4) Arkisto- ja kokoelmasektorilla on tapahtunut merkittäviä kustannussäästöjä.

Teksti • Helka Ketonen, erikoisasiantuntija, Kehittäninen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS


Kommentoi