marraskuu 2010

Johdanto kuvataiteen dokumentointia koskeviin selvityksiin

Helka Ketonen | artikkelit

Taidemuseoiden arkisto-, kirjasto-, asiakirja-, kuva- ja media-aineistojen valtakunnallinen kartoitus

Kuvataiteen dokumentointi -projektin aikana on tehty kartoituksia arkistojen ja kirjastojen nykytilanteesta ja yhteistyöstä. Kartoitustyön avulla on ollut mahdollista tarkastella nykyhetken tilannetta ja toimintoja sekä kuulla kentän ajatuksia ja toiveita kehittämislinjoista. Keskusarkiston sektorivastaavat keräsivät kokemuksia ja näkemyksiä kentältä kyselyiden, seminaarien ja erilaisten yhteydenottojen avulla. Tarkempaan analyysiin valittiin kolme aluetaidemuseota: Porin taidemuseo, Etelä-Karjalan taidemuseo ja Rovaniemen taidemuseo.

Arkiston erikoisalueet ovat muodostuneet niin historiallisesti kuin teknisestikin hyvin erilaiseksi kokonaisuudeksi, mutta näiden kaikkien strategioissa nähdään nykyisin keskeisenä tavoitteena päällekkäisten toimintojen purkaminen sekä entistä tehokkaampi alueellinen ja valtakunnallinen yhteistyö. Seuraavaksi lyhyet referaatit kunkin arkistokokonaisuuden tuottamasta informaatiosta. Laajemmat selvitykset löytyvät linkkien avulla Kuvataiteen keskusarkiston (KKA) omilta verkkosivuilta.

Taidemuseoiden kirjastokokoelmat

Vuonna 2008 KKA ja Kehys suorittivat valtakunnallisen kyselyn koskien taidemuseoiden kirjastokokoelmien määrää, laatua ja luettelointitapaa. Samassa yhteydessä tiedusteltiin myös museoiden halukkuutta ottaa KKA:n kehittämä Kirjav@-ohjelmisto käyttöön, jos yhteisluetteloa tulevaisuudessa kehitettäisiin palvelemaan taidemuseoiden kirjastokokoelmien valtakunnallisena yhteisluettelona.

Taidemuseoissa on yleensä varsin nuoret kokoelmat, jotka on perustettu 1950-1980-luvuilla, mutta moniin kokoelmiin sisältyy myös vanhempia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä yksityiskirjastoja ja kirjekokoelmia. Kirjallisuuden hankintamäärärahat ovat minimaaliset ja niillä pystytään hankkimaan vain keskeisimmät näyttely- ja kokoelmatoiminnassa tarvittavat kirjat ja hakuteokset.

Kirjastokokoelmien tärkein kartuntakanava on vaihdot. Luettelointiin ei ole käytettävissä kirjastoammatillista henkilökuntaa, joten sitä tehdään minimitasolla. Varsin usein luettelointia tehdään digitaalisesti ja yhteistyö on aloitettu myös eräiden kaupunginkirjastojen kanssa. Kyselyn lähtökohtana ei ollut tarjota Kirjav@a käyttöön kaikille taidemuseoille, vaan ainoastaan kartoittaa onko siihen kiinnostusta. Kaiken kaikkiaan puolet vastanneista eli yksitoista museota suhtautui myönteisesti ajatukseen Kirjav@sta luettelointi-ohjelmistona. Suurin kiinnostus Kirjav@n käyttöön ottoon ilmeni taidemuseoissa, joissa on vielä käytössä manuaaliset kortistot kirjastoaineiston luetteloinnissa, mutta myös muiden joukossa oli Kirjav@sta kiinnostuneita.

Valtion taidemuseon kirjastosta vastaava tietoasiantuntija Irmeli Isomäki vastaa kysymykseen Kirjav@n nykytilanteesta vuonna 2010 seuraavaa: ”Tellervo Yli-Hallilan selvitys Suomen taidemuseoiden kirjastojen kokoelmien ja kokoelmahallinnan tilasta Kalevalanpäivänä 2008 saattaa jäädä valitettavan kestäväksi luvuksi taidemuseoiden historiaan. Taidemuseoiden kirjastokokoelmien yhteisluettelo näyttää tarpeelliselta, mutta kuitenkin niin kaukaiselta tavoitteelta, että sen kehittäminen on jäänyt lähtötilanteen selvittämiseen. Valtion taidemuseon kirjaston Kirjav@-tietokannasta ja siihen liittyvistä Suomen kuvataiteen bibliografiasta ja Nykytaiteen virtuaalikirjastosta on tiedotettu Museopostin välityksellä. Kirjav@ on yhteydessä Valtion taidemuseon kokoelmiin ja Valtion taidemuseon verkkosivujen uudistaminen toivottavasti lisää näiden tietolähteiden käyttöä ja taidemuseoiden kiinnostusta tietokantayhteistyöhön. Olisi sääli jos taidekirjastojen erilaisuus hukkuisi paikallisiin kirjastotietokantoihin saati jäisi niiden ulkopuolelle.”

Taidemuseoiden leikearkistot

Kuvataiteen keskusarkiston leikearkisto

Leikearkistossa on kerätty laaja kokoelma suomalaista lehtikirjoittelua aina vuodesta 1897 alkaen ja kartunta jatkuu edelleen. Vuosina 1950-80 leikkeet koottiin leikekirjoiksi ja niiden mikrofilmaus aloitettiin 1970-luvulla. Tällä hetkellä kaikki leikkeet vuoteen 2000 asti on filmattu, joten tutkijoiden käytössä on tältä ajalta ainoastaan mikrofilmikopiot, ei alkuperäisiä leikkeitä. Mikrofilmattu aineisto on pääosin kirjattu viitekortistoon, jota parhaillaan digitoidaan ja siirretään nähtäville keskusarkiston kotisivuille.

Leikearkiston toimintaprofiili on muuttumassa keräävästä työskentelytavasta aktiivisesti tietoa välittäväksi palveluksi. Vuoden 2010 aikana luodaan yhteydet lehtien sähköisiin arkistoihin, kootaan Internetissä julkaistavasta taidekirjoittelusta linkkihakemisto asiakkaiden käyttöön ja valmistellaan viitekorttien digitointia. Perinteisten taiteilijakohtaisten leikkeiden rinnalle liitetään nyt myös nykytaiteen dokumentoinnin yhteydessä kerättävää tekstimuotoista materiaalia, kuten näyttelytiedotteita, teoslistoja ja kutsukortteja yhdeksi toisiaan tukevaksi informaatiokokonaisuudeksi. Ulkopuolisen leikepalvelun kautta arkistoon tilataan lehtileikkeitä enää neljästä suurimmasta päivälehdestä.

Aluetaidemuseot ovat tahoillaan osallistuneet taidekirjoittelun taltioimiseen keräämällä oman toiminta-alueensa ja museonsa kannalta keskeisimmät aineositot . Vuosien varrella taidemuseot ovat keränneet leikkeitä niistä lehdistä, jotka ovat kulloinkin kokeneett itselleen merkittävimmäksi.

Valtakunnallinen yhteistyö

Museot keräävät pääsääntöisesti omaan toimintaansa liittyviä leikkeitä, alueellisten taiteilijoiden näyttely- ja taidearvosteluja sekä tallentaneet myös hajanaisesti valtakunnallisesti merkittäviin tapahtumiin liittyvää kirjoittelua. Keräämisessä on ollut paljon päällekkäisyyttä ja yksiköiden voimavarat tehtävän suorittamisessa ovat vaihdelleet. Samanaikaisesti myös Valtion taidemuseossa on kerätty leikearkistoon leikkeitä valtakunnanlaajuisesti. Vuoden 2010 alusta KKA:n leikearkistossa keskitytään keräämään leikkeitä lähinnä pääkaupunkiseudun päälehdistä.

Leikkeiden keruulla on museoissa kohtalaisen pitkät perinteet. Kerääminen on koettu mielekkääksi ja syntyneet leikekokoelmat arvokkaiksi tietovarannoiksi, joilla on ollut käyttöä ennen kaikkea henkilökunnan ammatillisissa tehtävissä. Mahdollisuuksien mukaan museoiden leikkeet ovat olleet myös ulkopuolisten tutkijoiden käytettävissä.

Leikekokoelmien hoito on useimmiten järjestetty muiden töiden lomaan ilman tehtävään erikseen nimettyä henkilöä mistä syystä leikkeitä ei juurikaan ole asiasanoitettu vaan pääosin lajittelu on tehty taiteilijoittain tai näyttelyiden mukaan. Nykyhetken kiristynyt taloudellinen tilanne ja toiminnan strategiset priorisoinnit ovat vaikuttaneet siihen, että leikearkistojen kartuttamista on selvästi vähennetty tai sen ylläpito on kokonaan lopetettu. Kaiken kaikkiaan leikkeiden keruulle toivotaan nyt yhteisiä pelisääntöjä ja ohjeita, niin alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Sähköiset lehdet eivät ole kuuluneet toistaiseksi museoiden lehtiseurantojen piiriin. Yleensäkään digilehtien ja nettisivustojen olemassaoloa ei huomioida, vaikka kuvataidetta ja visuaalista kulttuuria koskeva kirjoittaminen ja tiedonvälitys ovatkin paljolti siirtyneet Internetin puolelle. Monet tekijänoikeudelliset ja tekniset seikat ovat näiden osalta vielä ratkaisematta ja leikearkistojen onkin syytä kiinteästi seurata tilanteen kehitystä.

Kuvataiteeseen liittyvät yksityisarkistot

KKA ylläpitää valtakunnallista kuvataiteen arkistotietokantaa, joka sisältää arkistotietoja keskusarkiston, museoiden, yliopistojen, yhdistysten, kotiseutuarkistojen ja yksityisten hallussa eri puolilla Suomea olevista kuvataiteeseen liittyvistä yksityisarkistoista. Tietokannan julkinen osa on tutkijoiden käytössä KKA:n kotisivuilla. Keväällä 2008-09 tehtiin taidemuseoille päivityskysely ja nyt tietokannassa on yhteensä 109 säilytyspaikkaa ja 215 arkistokokonaisuutta. Tietokannan tavoitteena on parantaa kuvataidearkistojen ja niitä koskevien tietojen saatavuutta, jotta tutkijoiden, näyttelyiden tekijöiden ja muiden tiedontarvitsijoiden on mahdollista löytää viite eri puolilla Suomea oleviin, usein vähemmän tiedossa oleviin, aineistoihin.

KKA toimii osana muuta valtakunnallista yksityisarkistokenttää, ja se neuvottelee tallennusvastuista muiden yksityisarkistoja keräävien instituutioiden sekä arkistolaitoksen kanssa. Kansallisarkiston vetämä yksityisarkistoasiain neuvottelukunta tekee osaltaan myös tätä työtä. KKA:ssa valmistellaan parhaillaan Karkki-arkistotietokantaa, joka on tarkoitettu yksityisarkistoaineiston luetteloimiseen jopa asiakirjan tarkkuudella. Tietokannan ns. asiakasliittymä siirretään arkiston kotisivuille vuonna 2011.

Valtakunnallinen tilanne

Keskeinen kuvataiteeseen liittyvä arkistoaineisto tulee kartoittaa, sen säilyminen turvata, päällekkäiset tallennukset poistaa sekä saavutettavuutta lisätä. Tähän tarvitaan museoiden ja arkistolaitoksen yhteistyötä niin alueellisella kuin valtakunnallisella tasolla sekä yhteisiä linjauksia strategioista, kartoitustyöstä, tehtävien jaosta ja tietokantaratkaisuista. On myös hyväksyttävä se että kaikkea ei voida säilyttää. Kunkin aineiston kohdalla tulee arvioida aineiston merkittävyys taiteen- ja historiantutkimuksen sekä valtakunnallisen ja paikallisen tason kannalta.

Vuoden 2009 aikana KKA:n toimesta kerättiin tarkempaa informaatiota kolmelta maantieteelliseltä alueelta: Satakunta, Etelä-Karjala ja Lappi. Aineisto osoittaa että taidemuseoilla ei ole riittäviä taloudellisia eikä henkilöstöresursseja kuvataiteeseen liittyvien arkistojen keräämiseen, järjestämiseen ja luetteloimiseen. Museoiden mahdollisuudet järjestää tutkijapalvelua ovat myös huonot, mikä on selvästi vaikuttanut siihen, että osa taidemuseoista on suhtautunut epäröiden arkistotietojensa liittämiseen valtakunnalliseen kuvataiteen arkistotietokantaan.

Porin taidemuseosta esitettiin toive, että yhteistä käyttöliittymää ja valtakunnallista kuvataiteen arkistotietokantaa ryhdyttäisiin kehittämään osana valtakunnallista kuvataiteen arkistostrategiaa. Tässä mallissa keskusarkiston ylläpitämä valtakunnallinen arkistotietokanta olisi siis jatkossakin varteenotettava väline, joskin sen käyttöä ja ominaisuuksia tulisi kehittää eteenpäin. Saattaa myös olla mahdollista, että kyseisiä arkistoja tullaan liittämään arkistolaitoksen ylläpitämään yksityisarkistorekisteriin.

Taidemuseoiden kuva-arkistot

Kuva-arkisto ja kuvapalvelu KKA:ssa

KKA:n kuva-arkisto on maan merkittävin kuvataiteeseen liittyvien kuvamuotoisten dokumenttien arkisto. Siellä on Valtion taidemuseon museoiden, teosten ja toiminnan aihepiirien lisäksi huomattavat määrät muiden ulkopuolisten toimijoiden, yksityisten sekä ulkomaisten tahojen omistamien taideteosten, arkkitehtuurikohteiden, kulttuurimiljöiden sekä taiteilijahenkilöiden ja taidetapahtumien kuvia. Arkisto taltioi Valtion taidemuseon näyttelyitä, tapahtumia ja toimintaa, pääkaupunkiseudun gallerianäyttelyitä sekä valtakunnallisesti merkittäviä kuvataidetapahtumia. Videodokumenteilla turvataan ns. katoavan taiteen ja erilaisten taiteeseen liittyvien tapahtumien sekä ilmiöiden taltiointi ja tutkimus. Asiakaspalvelua hoitaa keskusarkiston kuvapalvelu, jolla on suunnitteilla sähköinen kuvien myyntiportaali.

Arkisto pyrkii aineistojen saavutettavuuden lisäämiseen siirtämällä niitä priorisointi-suunnitelman mukaan digitaaliseen muotoon ja mahdollisuuksien mukaan verkkokäyttöön kaikkien ulottuville. Toiminnan painopiste on siirtynyt arkistossa olevan analogisen aineiston digitoinnin ohella oman aikamme taiteen ja visuaalisen kulttuurin dokumentointiin. Lisäksi valokuvaajat dokumentoivat keskusarkiston pyynnöstä pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa esillä olevia, tutkimuksen kannalta olennaisia näyttelyitä, kuvataiteen tapahtumia ja taide-elämän erilaisia ilmiöitä. He myös osallistuvat Kuvataiteen keskusarkiston dokumentointiprojektien toteuttamiseen ja tukevat videoimalla ja valokuvaamalla tutkimus-, tiedotus-, julkaisu- ja näyttelytoimintaa.

Valtakunnallinen tilanne

Valtakunnallisessa kartoituksessa ilmeni, että taidemuseoiden kuvakokoelmiin tallennetaan kuvia koskien omia kokoelmia, näyttelyitä ja museotapahtumia. Myös alueellista kuvataidetoimintaa kuvataan satunnaisesti. Valokuvat säilytetään toimistotiloissa, osana muuta toimisto- ja arkistotilaa ja niitä hoitavat yleisimmin amanuenssit muun näyttely- tai kokoelmavastuualueensa rinnalla. Kuvien käyttäjät löytyvät pääasiassa oman museon sisältä sekä mediasta, sillä museoilla ei ole resursseja tuottaa erityistä kuvapalvelua talon ulkopuolisille.

Kehittämistavoitteeksi mainittiin mm. valtakunnallinen kuva-arkistopalvelun kehittäminen, jossa erityisesti etsittäisiin ratkaisua digitaalisen aineiston käsittelyyn ja säilyttämiseen. Myös kokoelmapalvelu-tietokantaa tarvittaisiin, mutta tekijänoikeudet aiheuttavat tähän suuria ongelmia.

Taidehistorialliset media-aineistot

Media-arkistoa on 1990-luvun lopulta alkaen vuoteen 2009 asti ylläpidetty Valtion taidemuseossa opetusministeriön kanssa sovitun erillisrahoituksen turvin yhteistyössä Kansallisen Audiovisuaalisen Arkiston (KAVA) kanssa. Mikäli arkisto saa riittävät taloudelliset resurssit toiminnan ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa, tullaan video- ja mediataiteen sekä uusmedian arkistointiin keskittyvä toimintakokonaisuus integroimaan osaksi KKA:n toimintaa.

Vuoden 2000- alusta media-arkistossa on valmistettu suojakopioita suomalaisesta videotaiteesta ja kerätty media-aineistoa perustuen mm. lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1984/2007). Videoteosten säilyvyys on lyhyellä tähtäimellä ja osittain pitkälläkin tähtäimellä turvattu vain jos aineistoa digitalisoidaan ja viedään Kansallisen Digitaalisen kirjaston (KDK) tapaiseen pitkäaikaissäilytykseen (PAS). Nämä prosessit turvaavat teoksille ja audiovisuaalisille aineistoille kansallisen säilytysratkaisun. Myös Yleisradio ja Elinkeinoelämän arkisto ovat digitalisoineet ja esittäneet omaan toiminta-alueeseensa liittyviä vanhoja videoaineistoja. Valitettavasti laki sisällyttää audiovisuaalisiin teoksiin toistaiseksi vain elokuvat, televisio-ohjelmat ja videonauhateokset, joten mediataiteen uudemmat genret jäävät pääsääntöisesti asiallisen ja pitkäjänteisen säilytyksen ulkopuolelle, mm. ääniteos, ohjelmointitaide, verkkoteos, media-aktiivinen yhteisöteos ja interaktiivinen teos.

KKA:han perustettiin vuonna 1999 äänitearkisto, jossa serverille siirretyt tallenteet ovat kuunneltavissa suoraan tietokannasta. Tiedon saavutettavuuden lisäämiseksi sinne on tallennettu myös suuri joukko henkilönimien kirjauksia ja äänitteiden tiivistelmiä. Tätä tietokantaa on alusta pitäen kasvatettu myös muiden arkistojen ja museoiden osalta viitetietokantana, sekä mm. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen 68 äänitallennetta on digitalisoitu ja liitetty suoraan äänitearkistoon. Vuoden 2009 aikana äänitearkistotutkija kartoitti valtakunnallista tilannetta erityisesti aluetaidemuseoiden keskuudessa. Näyttää siltä, että museoissa on edelleen melko paljon vanhentuvaa analogista tekniikkaa, joka tulisi pikaisesti siirtää digitaaliseen muotoon: esimerkiksi C-kasetit 1980-90 –luvuilta. Kartoituksen seurauksena onkin ryhdytty suunnittelemaan yhdessä museoiden kesken kuinka henkilö- ja taidehistoriallisesti arvokkaat äänitteet saataisiin vielä pelastettua.

Teksti • Helka Ketonen, erityisasiantuntija, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

Kommentoi