marraskuu 2010

Kuvataiteen keskusarkisto

Ulla Vihanta | artikkelit

Kuvataiteen keskusarkiston negatiiviarkisto, 2009.

Valtion taidemuseoon kuuluva Kuvataiteen keskusarkisto (KKA) on Nykytaiteen museo Kiasman, Ateneumin taidemuseon sekä Sinebrychoffin taidemuseo tavoin suhteellisen itsenäinen yksikkö. Se on muistiorganisaatio, jonka tehtävät ovat vakiintuneet taidemuseolaitoksen, kirjasto- ja arkistolaitoksen sekä taiteeseen liittyvien muiden instituutioiden funktiona. Sen toimintaan ovat heijastuneet ja heijastuvat edelleen taiteen sisäisessä kehityksessä ja taidekentässä sekä muistiorganisaatioiden ja museoiden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Lisäksi toimintaa ohjaavat taidehistorian tutkimuksen asettamat odotukset ja paradigmojen muutosten myötä esiin nousevat uudet vaatimukset.

Arkiston on toimintastrategiassaan otettava huomioon taiteen sisältöön ja yhteiskunnalliseen asemaan, taiteen tutkimukseen, tulkintaan ja arvottamiseen liittyviä kysymyksiä. Toimintapolitiikassaan se tukee kuitenkin ensisijaisesti Valtion taidemuseon museoyksiköitä taidekokoelmien hoitoon ja niiden tutkimiseen sekä näyttelytoimintaan liittyvissä tehtävissä. KKA on Valtion taidemuseon sisältötuotannon primaari tietovaranto, mutta kuvataiteen kansallisena erityisarkistona ja kuvataiteen erikoiskirjastona se palvelee myös maan muita taidemuseoita, taidenäyttelyiden tuottajia, kriitikoita, tutkijoita, opiskelijoita ja kuvataiteesta kiinnostuneita kansalaisia. Jotta se pystyisi turvaamaan tutkimuksessa tarvittavan monipuolisen ja riittävän lähdeaineiston, sen on kannettava vastuuta myös Valtion taidemuseon kokoelmien ja näyttelyiden ulkopuolelle jääneestä ja jäävästä kuvataiteen kulttuuriperinnöstä.

Yhteiskunnassa ja kuvataiteen kentässä tapahtuvista muutoksista joutuen painopiste siirtyy tulevaisuudessa aiempaa selvemmin museoiden ulkopuolelle jäävien taideilmiöiden ja visuaalisen kulttuurin dokumentointiin. Tämä kehitys on näkynyt myös arkiston henkilöstön rakenteessa. Kun valtiollistamisen myötä vuonna 1990 Kuvataiteen keskusarkistossa oli yksi valokuvaajan virka, kuvalaitoksella on nykyään viisi valokuvaajan ja yksi kuvankäsittelijän virkaa.

Kuvataiteen keskusarkisto muodostuu 2010-luvulle tultaessa historiallisista valokuvakokoelmista ja kuva-arkistosta, kahdesta valokuvaamosta, Valtion taidemuseon kirjastosta, taidehistoriallisista asiakirja-arkistoista sekä av-arkistosta. Dokumentoinnin ja arkistoinnin lisäksi sille kuuluvat taidehistorialliseen tutkimukseen, julkaisu- ja näyttelytoimintaan, kuva- ja tietopalveluun, taidemuseoiden väliseen yhteistyöhön sekä dokumentoinnin ja arkistoinnin kehittämiseen liittyvät tehtävät. Toiminnassaan se noudattaa tekijänoikeudesta säädettyjä lakeja sekä muita dokumentoinnissa ja arkistoinnissa huomioon otettavia standardeja, sääntöjä ja säädöksiä sekä museolaitoksen sisällä hyväksyttyjä laatukriteerejä, tieteellisyyttä ja eettisiä periaatteita.

Kuvataiteen keskusarkiston merkitys kansallisena muistiorganisaationa tulee vahvistumaan 2010-luvulla; digitoidun aineiston saatavuus ja aineistojen sähköinen pitkäaikaissäilytys Kansalliseen Digitaaliseen Kirjastoon tulee monin tavoin mullistamaan muistiorganisaatioiden toimintoja.

Arkiston sektoreiden toimintapoliittisia periaatteita

Toimintansa hallinnoimiseksi KKA on jakautunut Kirjasto-, Dokumentointi- ja Arkistosektoriin. Pysyviä virkoja vuoden 2010 alussa on 20 ja vuotuisia toimintarahoja n. 160.000 euroa.

Valtion taidemuseon kirjasto on tieteellinen kuvataiteen erikoiskirjasto, jonka kokoelmien kartutus tukee ensisijaisesti Valtion taidemuseon toimintaa, näyttelyitä, taideteoskokoelmia, konservointia sekä kehysorganisaation valtakunnallisia tehtäviä. Kirjaston hankinnoissa keskeisiä ovat kuvataiteen lähde- ja hakuteokset. Kehysorganisaation kokoelmatutkimusta ja näyttelytoimintaa tuetaan hankkimalla kansainvälisesti tärkeiden museoiden kokoelmaluetteloita, huutokauppaluetteloita sekä julkaisuja taiteilijoista ja taidesuuntauksista. Edellistä laajemmin ja tarkemmin kartutetaan Suomen taidetta koskevia pienpainatteita: vähemmän tunnettuja ja muissa kirjastoissa vaikeasti saavutettavia kuvataiteeseen liittyviä kirjallisia aineistoja.

Valtion taidemuseon kirjasto ylläpitää kokoelmistaan Kirjav@-tietokantaa, joka on kehitetty erikoiskirjaston omiin tarpeisiin. Fennica-aineiston sisällönkuvailussa ylläpidetään syvää indeksointitasoa helpottamaan mm. taiteilijakohtaisen, maantieteellisen, tyylisuunnan mukaisen, ikonografisen tai kronologisen tiedon löytymistä. Erityisesti kotimaisten näyttelyjulkaisujen artikkelit ja kohdehenkilöt kirjataan tarkemmin kuin missään muussa Suomen kirjastossa.

Valtion taidemuseon kirjaston tietokanta vastaa sekä taidemuseolaitoksen että taidehistorian tutkijoiden monenlaisiin tiedontarpeisiin. Vuonna 2005 netin kautta myös kansalaisten saavutettavaksi avautunut Kirjav@ kattaa kirjaston kokoelmat kaikessa laajuudessaan ja sisällöllisessä rikkaudessaan. Kirjav@n edelleen kehittäminen on 2010-luvun haasteita; sen saaminen maan muiden taidemuseoiden käyttöön merkitsisi taidemuseoiden kirjastojen resurssien järkiperäistämistä. Kirjav@n ohella kirjasto edistää kuvataidetta koskevan tiedon saavutettavuutta ja aineistojensa verkkokäyttöisyyttä erilaisten digitointihankkeiden puitteissa. Keskeisen osuuden muodostaa Suomen kuvataiteen bibliografia, jonka sisältö muodostuu vastaavan tietoasiantuntija Irmeli Isomäen mukaan sekä Kirjav@-tietokannasta siirrettävistä tietueista että erikseen luetteloitavista, Kansalliskirjaston kokoelmaan kuuluvien taidejulkaisujen viitetiedoista. Lisäksi kirjaston lähivuosien tavoite on kirjastokokoelmiin kuuluvien pienpainatteiden, harvinaisten, hauraitten ja vaikeasti saavutettavien näyttelyluetteloiden digitointi.

Dokumentointisektoriin kuuluvat Ateneumissa ja Kiasmassa sijaitsevat valokuvaamot, joiden perustehtävänä on Valtion taidemuseon kokoelmiin kuuluvien teosten kuvaaminen. Lisäksi valokuvaajat dokumentoivat keskusarkiston pyynnöstä pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa esillä olevia, tutkimuksen kannalta olennaisia näyttelyitä, kuvataiteen tapahtumia ja taide-elämän erilaisia ilmiöitä. He myös osallistuvat Kuvataiteen keskusarkiston dokumentointiprojektien toteuttamiseen ja tukevat videoimalla ja valokuvaamalla tutkimus-, tiedotus-, julkaisu- ja näyttelytoimintaa. Tulevaisuudessa toiminnan painopiste siirtyy arkistossa olevan analogisen aineiston digitoinnin ohella oman aikamme taiteen ja visuaalisen kulttuurin dokumentointiin.

Kuvaaminen tapahtuu digitaalisilla formaateilla, jonka seurauksena kuvaamisen, kuvien tallentamisen ja arkistoinnin tavat ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Dokumentointisektori toimii aktiivisesti sekä Kansallisen Digitaalisen Kirjaston (KDK) että Valtion taidemuseon oman digitointistrategian toteuttamisessa. Digitoitujen aineistojen säilymisvastuut painottuvat kuitenkin VTM tietohallinnolle.

Media-arkisto on video- ja mediataiteen ja uusmedian arkistointiin keskittyvä toimintakokonaisuus, joka integroidaan osaksi KKA:n toimintaa, mikäli arkisto saa riittävät taloudelliset resurssit toiminnan yllä pitämiseksi. Media-arkistoa on 1990-luvun lopulta alkaen vuoteen 2009 asti toteutettu opetusministeriön kanssa sovittavan erillisrahoituksen turvin yhteistyössä Kansallisen Audiovisuaalisen Arkiston (KAVA) kanssa. Media-arkiston kehittämiseen liittyy erikoissuunnittelija Perttu Rastaan aloitteesta museoiden yhteiskäyttöön tarkoitetun, syksystä 2009 lähtien suunnitteilla olleen av-aineiston internetpohjainen tietokanta.

Arkistosektoriin kuuluvat kuva-arkisto ja kuvapalvelu, taidehistorialliset asiakirja-arkistot, äänitearkisto sekä keskusarkiston dokumentointi-, tutkimus-, näyttely- ja julkaisuhankkeet.

Keskusarkistolla on yli 500.000 kuvan kokoelma, jonka historia juontaa 1860-luvulle ja joka valtaosin koostuu teosvalokuvista. Aineiston ytimen muodostaa VTM:n kokoelmiin ja niiden hallintaan liittyvät teoskuvat. Lisäksi kuva-arkisto sisältää taide- ja kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kannalta kiinnostavia, museon kokoelmien ulkopuolelle jääviä aineistoja.

Taideteoskuvien ohella kokoelmiin kuuluu kuvamateriaalia, joka kertoo Valtion taidemuseon ja sitä edeltävien organisaatioiden historiasta. Lisäksi se sisältää monipuolisesti Suomen taide-elämää, taiteilijoita ja heidän toimintaansa valottavaa aineistoa. Arkisto on karttunut 1990-luvulta alkaen suomalaiseen kuvataiteeseen, ennen kaikkea nykytaiteeseen ja koko visuaaliseen ympäristöön liittyvää aineistoa. Dokumentointityön keskiössä ovat olleet taiteilijahaastattelut, ennen kaikkea nykytaiteen, erityisesti katoavan taiteen dokumentointi.

Oman kuvatuotannon lisäksi KKA pyrkii aktiivisesti – lahjoituksin, dokumentointiprojektein ja ostoin – hankkimaan tutkimuksen kannalta olennaista negatiivi-, valokuva- ja videoaineistoa.

Kuva- ja äänitearkiston ohella KKA:n kokoelmia kartutetaan Suomen kuvataiteeseen ja taidehistoriaan liittyvillä yksityisarkistoilla, joilla on valtakunnallinen tai muuten olennainen merkitys Suomen taiteen ja sen tutkimuksen kannalta. Ensisijaisesti painotetaan Valtion taidemuseon ja sen edeltäjien historiaa ja museoiden kokoelmataiteilijoihin sekä kokoelmien tutkimukseen liittyviä aineistoja. Kuvataidetta ja sen ilmiöitä tarkastellaan kuitenkin museokokoelmia merkittävästi laajemmasta taidehistoriallisesti näkökulmasta. Arkistolaitoksen, muiden arkistojen ja taidemuseoiden kanssa tehdään yhteistyötä olennaisen arkistollisen kulttuuriperinnön talteen saamiseksi sekä kartutusvastuiden jakamiseksi. Taidehistoriallisista arkistoista vastaava tutkija Hanna-Leena Paloposki korostaakin, ettei KKA hanki kokoelmiinsa arkistoja, jotka sisältönsä puolesta sopivat paremmin jonkin toisen arkistoja keräävän laitoksen hankintapolitiikkaan. Hankintapolitiikkaa ohjaa arkiston sisäinen työryhmä, joka jakaa keruuvastuuta, ottaa kantaa hankittavaan aineistoon ja joka arvioi arkistoaineistojen mahdolliset siirrot. Toimintaperiaatteisiin kuuluu myös sellaisen aineiston seulominen, palauttaminen mahdolliselle lahjoittajalle tai hävittäminen, jonka säilyttämistä keskusarkistossa ei pidetä tarkoituksenmukaisena.

Paljon käytettyjä aineistoja pyritään niiden säilymisen turvaamiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi siirtämään digitoituun muotoon. KKA:ssa toteutettiin 2005–2007 laaja, historiallisesti arvokkaan kirjeaineiston digitointi. Myös arkistoon kuuluvat äänitteet, taiteilijoiden ja taide-elämän vaikuttajien haastattelut, joita on lähes tuhat, on digitoitu ja viety av-tietokantaan. Aineistojen digitointi on osa palvelustrategiaa. Arkistoaineistojen saatavuuden edistäminen, mm. arkistoja koskevien tietojen ja digitoitujen aineistojen siirtämiseen internetiin, on lähivuosien keskeinen tavoite. Lisäksi sähkösyntyisten aineistojen, esimerkiksi taiteilijoiden sähköisten arkistojen, integroiminen Kuvataiteen keskusarkistoon tulee lähivuosina asettamaan suuria haasteita

Vuonna 2010 valmistuva Karkki-arkistotietokantaan hakumahdollisuuksineen avaa taidehistorian ja kuvataiteen tutkimuksen kannalta merkittävät aineistot museoammattilaisten, tutkijoiden ja kuvataiteesta kiinnostuneiden käyttöön aikaisempaa paremmin. Tietokannan ns. asiakasliittymä siirretään arkiston www-sivuille vuonna 2011. Oman tietokannan ohella ylläpidetään ja päivitetään edelleen Kuvataiteen keskusarkiston kotisivuilla tutkijoiden käytettävissä olevaa valtakunnallista kuvataiteen arkistotietokantaa.

Kirjastosektoriin 2006–2010 kuulunut leikearkiston integroidaan 2011 alusta arkistosektoriin. Leikearkiston toiminta on keskittynyt kuvataidetta koskevien lehtiartikkelien tallentamiseen, luokitteluun ja ylläpitämiseen. Leikearkistoa on kartutettu ottamalla yhtäällä huomioon keskusarkiston valtakunnallinen vastuu ja toisaalta aluetaidemuseoiden kanssa sovittu valtakunnallinen työnjako. Vaikka erikoismuseoiden toimialaan kuuluvat aiheet, kuten arkkitehtuuri, taideteollisuus ja julistetaide, eivät ole kuuluneet kerättävän aineiston piiriin, taidemuseoiden ja muiden muistiorganisaatioiden leikekokoelmien päällekkäisyys on edelleen merkittävä. Leikearkiston toiminta- ja palvelustrategiaa tullaan uudistamaan oleellisesti 2010-luvun alussa.

Arkistoon kerätyn aineiston saatavuutta on parannettava; aineiston digitointia on kuitenkin harkittava huolella. Yksittäisten leikkeiden digitoinnin sijaan pääpaino on pantava erilaisten kortistojen ja hakemistojen digitointiin. Leikearkiston palvelustrategiaa uudistettaessa on tiedostettava Kansalliskirjaston sanomalehtiä koskevan digitointityön eteneminen ja sanomalehtien sähköisten arkistojen palvelujen tehostuminen.

Palvelustrategiaa uudistettaessa on syvennyttävä kritiikin laatuun ja sen merkitykseen taidehistorian tutkimukselle. Taidenäyttelyihin liittyvässä kritiikissä on aiempaa useammin kysymys museoiden itsensä tuottaman lehdistöaineiston referoinnista. Resurssien niuketessa pääpaino on kohdistettava ainoalaatuiseen arkistomateriaaliin: yksityisarkistoaineistoihin, kuva- ja av-arkistoon sekä omaan dokumenttituotantoon ja dokumentointiprojekteihin.

Kuvataiteen keskusarkiston tutkimus-, julkaisu- ja näyttelypolitiikan linjauksista

KKA:n toiminnan itsenäisyys suhteessa museoyksiköihin näkyy myös tutkimus- ja julkaisupolitiikassa. Tutkimus ja dokumentointi kattavat VTM:n kokoelmia laajemmin Suomen kuvataidetta, yksittäisiä taiteilijoita ja taide-elämän instituutioita. Arkisto pyrkii suuntaamaan huomion myös sellaisiin ilmiöihin, jotka museoiden toimintaohjelmissa jäävät katveeseen.

Vaikka Kuvataiteen keskusarkiston toiminta painottuu aineistojen kartuttamiseen, dokumentointiin, tallentamiseen ja tutkijapalveluun, sen perustoimintoihin kuuluvat myös dokumentointi- ja tutkimusprojektit sekä laadukkaan tutkimuksen julkaiseminen. KKA hyödyntää tutkimuksessa omia arkistoaineistojaan sekä tuottaa julkaisuja, joiden avulla aineistoja saatetaan muualla tehtävän tutkimuksen ulottuville. Dokumentointiprojektit, jotka tuottavat viiveellä esimerkiksi yliopistollisen väitöskirjan, ovat osa keskusarkiston perustoimintaa; kartutettu aineisto siirtyy julkaisun myötä osaksi taidehistoriallista tutkimusta. Julkaisujen kohderyhmään kuuluvat ensi sijassa tutkijat, opiskelijat ja maan taidemuseoiden ammattilaiset. Osalla julkaisuista pyritään tavoittamaan myös laajempaa taiteesta kiinnostunutta yleisöä.

Arkiston tavoitteena on edistää maan taidemuseoiden tietovarantojen tunnettuutta ja saavutettavuutta sekä taidehistorian ja kuvataiteen tutkimukseen liittyvää yhteistyötä. Tutkimusyhteistyön muotoja ovat myös näyttelyiden tueksi kirjaston tuottamat bibliografiat ja expografiat sekä arkistosektorin yllä pitämä valtakunnallinen kuvataiteen arkistotietokanta – Kirjav@n ja pian valmistuvan Karkin merkitystä unohtamatta.

Tutkimus auttaa arvioimaan ja täsmentämään KKA:n toimintaa sekä tunnistamaan arkistokokoelmien kartuttamistarpeita; tutkimus- ja dokumentointiprojektien kautta muodostetaan uusia arkistokokonaisuuksia ja myös arvioidaan kirjallisten dokumenttien, kuva-arkiston ja audiovisuaalisen aineiston laatua ja kattavuutta. Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta olennaisia aineistoja on entistä vaikeampi ennakoida, sillä taiteen ja kulttuurin tutkimuksen luonne muuttuu jatkuvasti. Tämän päivän taidehistoriallisessa tutkimuksessa etsitään metodologisia välineitä muiden tieteenalojen piiristä ja tarkastellaan taidetta laajojen sosiaalisten, ideologisten ja psykologisten rakenteiden heijastajana sekä niiden muovaajana. Tutkimuksen mielenkiinto saattaa kohdistua mahdollisimman erilaisiin visuaalisiin sanomiin. Taidehistorian tutkijat korostavatkin, että tutkijat ovat joutuneet luopumaan taiteesta ikään kuin muusta maailmasta erottuvana objektina. Taiteellisen nerouden tuotteen sijaan taidetta tarkastellaan kuluttavan yhteiskunnan toimintana. Ymmärrys siitä, että taide ei ole ajatonta ja muuttumatonta ja että taideteos saa merkityksensä vasta tietyssä kontekstissa, tulisi tulevaisuudessa entistä selvemmin heijastua myös dokumentointiin, dokumentoinnin tapoihin ja niiden kautta arkistoon kertyviin aineistoihin.

Arkistopedagogiikan kehittäminen on yksi tulevaisuuden haasteita. Arkiston mahdollisuudet avata aineistojaan myös laajalle yleisölle toteutuu tuottamalla verkkonäyttelyjä, julkaisuja, taiteilijahaastatteluja ja -dokumentteja sekä muita kuvataiteeseen ja sen historiaan liittyviä sisältötuotteita internetiin.

Teksti • Ulla Vihanta, keskusarkistonjohtaja, Kuvataiteen keskusarkisto

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Aaltonen

Kommentoi