marraskuu 2010

Nykytaiteen konservoinnista

Kirsti Harva | Kirsti Harva

Nykytaiteen konservointi on näennäisen ristiriitainen sanapari, josta syntyy jatkuvasti hilpeitä keskusteluja sekä vanhemman että uudemman taiteen ystävien parissa.

Astetta vakavammin asiaan paneuduttiin kesän korvalla Amsterdamissa Contemporary Art: Who Cares? –symposiumissa. Nykytaiteeseen erikoistuneet konservaattorit ympäri maailmaa kokoontuivat puimaan yhteisiä kysymyksiä. Alan verkosto on ehkä vielä muita konservointialojen verkostoja tiiviimpi. Sillä on periaatteessa kaksikin kanavaa: ICOM-CC:n Modern Materials –työryhmä ja INCCA, International Network for the Conservation of Contemporary Art.

INNCA perustettiin CAWC -symposiumin edeltäjän Modern Art: Who Cares? (1997) jälkeen toteuttamaan niitä ajatuksia ja vastaamaan niihin tarpeisiin, joista oli keskusteltu ja tärkeiksi ja oleellisiksi todettu.

1997 oli eri puolilla maailmaa voimakkaasti herätty huomaamaan nykytaiteessa käytettyjen materiaalien erot suhteessa vanhemman taiteen materiaaleihin.

Toinen, edellisestä johtunut keskustelunaihe 1997 oli taiteilijahaastattelut. Konservaattorit olivat tajunneet, kuinka materiaalivalinnat olivat saaneet uuden merkityksen taiteilijoiden työssä. Ajatus taideteoksen ikuisuudesta ei enää välttämättä ohjannut työtä. Veistosten, installaatioiden ja tilateosten myötä materiaalien valinnat ja vaihtoehdot olivat räjähtäneet sfääreihin. Materiaalit saattoivat jopa ohjata työn sisällön muodostumista.

Materiaalit vaikuttavat oleellisesti konservointityöhön ja päätöksentekoon.

Ainoa vaihtoehto konservaattoreille edes jotenkin päivittyä, oli haastatella taiteilijoita: työn tarkoituksesta, materiaalien valinnasta ja merkityksestä ….

INCCA –verkosto, projektina alkanut, sittemmin vakiintunut, kehitti haastattelumallin, joka takasi, ettei haastattelutilanteessa unohtunut jotakin oleelllista ja jolla saatiin jossain määrin ’yhteismitallisia’ tietoja taiteilijoilta. INCCA on tietopankki, jonne konservaattorit tallentavat nykytaiteeseen liittyviä tietoja: konservointikertomuksia, materiaalien ominaisuuksia ja ostopaikkoja, kokemuksia eri materiaalien käyttäytymisestä jne. Taiteilijat ovat kansainvälisiä, teokset liikkuvat ympäri maailmaa – kaikkien yhteisessä tietopankissa jaetaan kokemuksia eikä pyörää tarvitse erikseen keksiä joka maassa ja joka museossa uudelleen.

INCCA on tuntemistani verkostoista kattavin, avoimin, oleelliseen keskittyvä, matalimmalla mahdollisella byrokratialla toimiva tietopankki.

Kotipesän INCCAn tietokannalle on antanut ICN, Netherlands Institute for Cultural Heritage.

Kesäkuussa Amsterdamissa keskustelua jatkettiin avainpuhujien, workshoppien ja postereiden vauhdittamina. Katsastettiin, mitä on saatu aikaan ja mietittiin, mihin suuntaan jatketaan eteenpäin. Todettiin nykytaiteen vaativan monenlaista, tieteidenvälistä ammattiosaamista.

Keskusteluista voisi kirjata mm. seuraavaa:

- kokoelmien hoito on noussut avainasiaksi

- yleisön huomioon ottaminen konservointitietoakin jakamalla on kasvattanut kiinnostusta ja arvostusta nykytaidetta kohtaan

- taiteilijahaastatteluista on tullut normikäytäntöä (niitä hyödynnetään myös edellämainitussa yleisösuhteessa)

- 1997 ei ollut foorumia tällaiselle kokemustenvaihdolle: nyt on INCCA, jonka puolestaan internet on mahdollistanut

- INCCA järjesti 2004-2007 Inside Installation –projektin, jonka julkaisu on tulossa

- time based media tuo uusia haasteita konservoinnille, asian tiimoilta ’järjestäydyttiin’

- INCCA on osallisena lanseeraamassa tohtori- ja postdoc tutkija- mahdollisuutta

Kaiken kaikkiaan todettiin keskustelujen olleen 13 vuoden takaiseen verrattuna syvällisempiä ja avoimempia. Verkosto on olemassa. Symposiumissa tapasivat monet, jotka jo vuosia ovat sähköpostitse keskustelleet asiasta jos toisestakin.

Jatkot

Kolmen intensiivisen päivän jälkeen jatkoi osa joukosta keskusteluja Maastrichtissa. Siellä pidettiin ICOM-CC:n Education and Trainig- ja Moden Materiels-ryhmien yhteinen Interim Meating aiheena nykytaiteen konservaattorien koulutus. Vielä 1997 sellaista käsitettä tuskin tunnettiin, nyt on maailmalla useita ohjelmia, joissa koulutusta järjestetään. Koulutusta haluttiin ’koordinoida’ tai vähintään vertailla kokemuksia. Keskustelu oli erittäin hedelmällistä. Eri maissa on asia ratkaistu monella eri tavalla ja esittelyistä ja keskusteluista heräsi monia opettavaisia ajatuksia.

By the way: Suomessa nykyinen konservaattoreita valmistava opinahjo Metropolia, järjestää seuraaville valmistuville oppilaille 10 viikon jakson nykytaiteen konservointia. Jotakin sekin. 13 vuotta sitten Modern Art: Who Cares? päättyi hauskaan esitykseen, jossa järjestäjät esiintyivät Modern Art: Hookers! –kyltein. Tällä kertaa loppulauseeksi todettiin: Future Art: Who Cares!

Valtion taidemuseon johtava konservaattori FM Kirsti Harva on erikoistunut nykytaiteen konservointiin.

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi

Kommentoi