maaliskuu 2011

Katsotaan peiliin ja ympärille…

Eija Liukkonen | 1/2011

Kulttuurilaitosten kävijämäärät ja -profiilit ovat alkuvuodesta herättäneet julkista  keskustelua. Museoiden päivittäisiä kävijämääriä on suhteutettu aukiolopäiviin ja vuosittaisia toimintamäärärahoihin. Otsikoissa on ollut top 10 listoja, nousussa ja laskussa indeksejä (mielenkiintoista, en muista vastaavaa huomioita). Valtion tukemien kulttuurilaitosten tyypillisiä käyttäjiä on profiloitu.  Määriä voi toki suhteuttaa laatuun, yleisöjen moninaisuuteen ja tarjottujen kulttuuripalvelujen sisältöihin.

Tilastokeskuksen tuore ajankäyttötilasto http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/index.html antaa hieman laajemman kuvan näyttelykäynneistä.  Sen mukaan vuonna 2009 taidenäyttelyssä, taidemuseossa tai jossain muussa museossa oli käynyt hieman yli 40 prosenttia 10 vuotta täyttäneestä väestöstä. Erityisesti koululaiset ovat lisänneet taidenäyttelyissä ja museoissa käymistä viimeisen 10 vuoden aikana. Mielenkiinnolla odotamme siis Museoliiton valtakunnallisen kävijätutkimuksen tuloksia.

Kiinnostavia selvityksiä, mietintöjä ja selontekoja jotka liittyvät taidemuseokenttään on julkaistu alkuvuonna useita. Tässä joitakin poimintoja:

Museoliiton tekemän Museobarometrin 2011 http://www.museoliitto.fi/index.php?k=10379 mukaan Museotyön suurimmat haasteet ovat yleisötyön jatkuva kehittäminen, tunnettuus ja kumppanuudet.

Yleisösuhteen kehittäminen vaatii näkökulmaa ja asennetta sen suhteen keitä varten museot ovat olemassa, kenelle näyttelyitä tehdään ja keitä kävijöiksi, asiakkaiksi, kokijoiksi, osallistujiksi tai kumppaneiksi halutaan, saadaan tai tavoitellaan.

Yleisölähtöinen museotyö edellyttää siis yleisöjen ja kohderyhmien tunnistamista ja visiointia mutta samalla yleisöjen kuuntelua ja tutkimista. Parhaimmillaan kyse on vuorovaikutuksesta ja osallistavasta ”käyttäjälähtöisestä” toiminnasta.

Näkyvyyden ja tunnettuuden eteen pitää tehdä määrätietoisesti työtä, se ei kasva itsestään, eivätkä kumppanuudet kehity ilman museon aktiivista roolia yhteisössään ja yhteiskunnassa.

Kulttuurin hyvinvointivaikutukset tapahtuvat oletettavasti jossain lähellä ihmisten arkea ja elämää.

Kansallisen digitaalisen kirjaston avautumista odotellessa on hyvä tutustua Euroopan kulttuuriperinnön digitointia tarkastelleen ”Viisaiden ryhmän” mietintöön The New Renaissance http://ec.europa.eu/information_society/activities/digital_libraries/doc/reflection_group/final-report-cdS3.pdf, jossa korostetaan etuja, joita saataisiin Euroopan kulttuurin ja tietämyksen asettamisesta helpommin saataville tai ihastella suomalaista aineistoa Euroopan komission kulttuuriperintöportaali Europeanassa http://www.europeana.eu. Mukana mm. Valtion taidemuseon kokoelmiin kuuluvien taideteosten tiedot, tunnisteluvat sekä linkki Taidekokoelmat -verkkopalveluun yli 11 000 teoksesta, jotka ovat tekijänoikeuslainsäädännön mukaisen suoja-ajan ulkopuolella.

Kestävän kehityksen ohjelmista voisi poimia 3 vinkkiä parempaan tulevaisuuteen:

  • Tee vähemmän ja parempia näyttelyitä.
  • Panosta kokoelman digitointiin
  • Tee alueellista ja valtakunnallista yhteistyötä.

kehitysjohtajan pestiä määräaikaisena hoitaen

Teksti • Eija Liukkonen ma. kehitysjohtaja, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Kirsi Halkola

Kommentoi