maaliskuu 2011

Kuinka tehdä taidehistoriaa?

Anna Lindfors | 1/2011

Esipuheesta ja yhdeksästä artikkelista koostuva Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen julkaisu Kuinka tehdä taidehistoriaa? (2010) esittelee taidehistorian nykytutkimuksen metodeja, näkökulmia ja tutkimuskohteita. Kirjoittajat ovat italialaista Antonella Pernaa lukuun ottamatta suomalaisia. Artikkelien aiheet eivät rajoitu ainoastaan taidehistorian saralle, vaan tutkittavana on laajemmin koko visuaalinen kulttuuri. Mukaan punoutuu myös muita humanistisia tieteenaloja, kuten filosofia, naistutkimus ja kielitiede. Artikkelikokoelmassa aikajana kulkee 1900-luvun alkuvuosikymmenten modernismista nykyaikaan. Kirjan lopussa on hakemisto käytetyistä asiasanoista, joten teos soveltuu myös oppikirjaksi.

Kiinnostavimmiksi artikkeleiksi kohosivat etenkin Tutta Palinin modernismia ja naistaiteilijoita käsittelevä ”Kukat, naiset ja Pariisi” ja Altti Kuusamon omakuvan ulottuvuuksia tutkaileva artikkeli ”Omakuva ja autokommunikaation ulottuvuudet – merkityksen muodostumisen itseviittaavat elementit omakuvan lajissa”.

Erityisen ajankohtaisesta aiheesta kirjoittaa Johanna Ruohonen pohtiessaan julkisen taiteen kenttää ja sen arvostuksia. Graffitit, julkisiin tiloihin tilatut taideteokset sekä muu laillinen ja laiton kaupunkitaide puhuttaa yhä paljon ja nousee säännöllisin väliajoin esille mediassa. Pitääkö julkisen taideteoksen olla esteettisesti suurta yleisöä miellyttävä ja pitääkö kaikelle julkiselle paikalle aiotulle taiteelle olla lupa ovat kysymyksiä, joiden vastauksista ollaan eri mieltä.

Filosofista näkökulmaa tarjoavat mm. Minna Ijäs ja Marko Gylén. Ijäksen artikkeli ”Poseeraus sosiaalisena ja ruumiillisena – Heikki Attilan valokuvamuotokuvia kodeissa vuonna 1929” tutkailee kodikasta tunnelmaa hehkuvien ja harvinaisen välittömien henkilökuvien merkitysulottuvuuksia. Gylén sen sijaan lähestyy taideteoksen katsomista jälkifenomenologisesta näkökulmasta, ja hänen tekstinsä yltyykin varsin korkealentoiseksi filosofiseksi tulkinnaksi.

Nykytaidehistoriankirjoitus on elinvoimaista ja monipuolista, minkä toteaa myös kirjan aloittava, esipuheena toimiva artikkeli. Siinä Minna Ijäs, Altti Kuusamo ja Riikka Niemelä kirjoittavat nykytaidehistorian kääntyneen tarkastelemaan yhä enemmän taiteen vastaanottoa eikä niinkään tekijyyteen tai itse teokseen liittyvä asioita.

Kuinka tehdä taidehistoriaa? tuo hyvin esiin taidehistoriallisen ja muun visuaalisen kulttuurin tutkimuksen eri aiheita sekä antaa kuvan laaja-alaisesta tutkimuskentästä ja heterogeenisestä tutkijajoukosta. Kirja aloittaa Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmän Utukirjat-sarjan, joten ehkäpä myöhemmin on odotettavissa muita mielenkiintoisia ja keskustelua herättäviä julkaisuja taiteen tutkimuksesta.

Kuinka tehdä taidehistoriaa? toim. Minna Ijäs, Altti Kuusamo & Riikka Niemelä. Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen julkaisuja. Utukirjat, Turku, 2010. ISBN 978-951-29-4187-2 (nid.). 289 s. : kuv.


Teksti • Anna Lindfors, FM, vs. amanuenssi, Kuvataiteen keskusarkisto

Kuva • © Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto


Kommentoi