maaliskuu 2011

Perspektiiviä toimintakertomuksiin

Irmeli Isomäki | 1/2011

Suomen taideyhdistyksen kertomus 1900. Kuva Kuvataiteen keskusarkisto

Yli 25 vuotta sitten huomasin, että Suomen Taideyhdistyksen, siis Valtion taidemuseon edeltäjäorganisaation toimintakertomusten sarjassa oli häpeällinen aukko: Suomen taiteen ehkä kunniakkaimman vuoden 1900 suomenkielinen laitos puuttui. Kun syksyllä 2009 pääsin helsinkiläisen antikvariaatin varastoon, kauan kaivattu löytyi. Se oli päätynyt sinne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjaston poistoista. Se on peräisin professori B. F. Godenhjelmin kirjastosta, elokuulta 1913.

Kertomus on osoitettu Suomen Taideyhdistyksen Korkealle Suojelijalle Hänen Majesteettinsa Keisari-Suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitshille, kuten painetut kertomukset ensimmäisestä v. 1872 ilmestyneestä lähtien vuoteen 1916. Finska Konstföreningens matrikel sai vasta 1896 suomenkielisen rinnakkaisjulkaisun. Kaikkia varhaisimpia suomenkielisiä versioita etsitään edelleenkin Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmaan. Taideyhdistyksen ja myöhemmin Suomen taideakatemian painetut ja monistetutkin kertomukset ovat pysyviä tutkimuksen lähteitä ei vain oman organisaation toiminnan ja taidekokoelman vaan pitkälti myös koko maan taide-elämän tutkimuksessa. Suomenkieliset ovat kiinnostavia myös taiteen kielen kehittymisen näkökulmasta.

Vuosikertomuksissa on mainittu melkein poikkeuksetta taideyhdistyksen toimihenkilöt ja yhdistyksen koulujen opettajat. Vanhimmissa on myös yhdistyksen jäsenluetteloita. Katsauksia koko maan taide-elämään julkaistiin aluksi siis vain ruotsiksi J. J. Tikkasen kokoamina vuosilta 1893-–1904, Thorsten Stjernschantz in kirjoittamina 1905–1915 ja Edvard Richterin kokoamina Suomen Taideyhdistyksen ja Suomen taideakatemian vuosikertomuksissa vuosilta 1916–1920, 1930–1933 ja 1935. Taide-elämän yleisten suuntaviivojen kuvailuja löytyy muista lähteistä vuoteen 1985.

Tätä kirjoitettaessa yritysten ja organisaatioiden vuosikertomukset ovat tuotannossa pitkin Suomea toimialasta riippumatta. Vuosikertomusten informaation sisältö on sadassa vuodessa muuttunut kirjoituksesta kuviksi. Organisaatioissa työskentelevien nimet ja tehtäväalueet ovat hävinneet ja heidän työnsä jäljet näkyvät korkeintaan graafisina esityksinä. Vuosikertomukset ovat muuttuneet esittäytymisen välineiksi, joista organisaatioiden lähihistoria on yhä hatarammin hahmotettavissa.

Teksti • Irmeli Isomäki, vastaava tietoasiantuntija, Valtion taidemuseon kirjasto

Kommentoi