joulukuu 2011

Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia

Ulla-Maija Peltonen | kirja-arvostelut

Kuva: VTM/KKA/Jenni Nurminen

Kuvataiteen keskusarkiston 20-vuotistoiminnan juhlajulkaisu keskittyy arkiston omiin aineistoihin. Ajoitus on loistava, sillä juuri tällä hetkellä kansainvälinen tutkimus peräänkuuluttaa arkistojen tehtävien ja historiallisen muotoutumisen ymmärrettäväksi tekemistä. Kuvataiteen keskusarkiston muotoutumisen historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin vuonna 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys alkoi kerätä kuvataiteen lisäksi painotuotteita, valokuvia ja taiteilijakirjeitä kokoelmiinsa. Nykyisin Kuvataiteen keskusarkisto toimii osana Valtion taidemuseota (perustettu 1990), ja siitä on vuosien myötä tullut taidehistoriallisen tutkimuksen keskusarkisto.

Kuvataiteen keskusarkiston taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia esitellään yhdentoista asiantuntijakirjoittajan voimin. Ulla Vihanta analysoi Skoonesta Porvooseen muuttaneen Johan Knutsonin (1816–1899) maalausta Näkymä Porvooseen taiteilijan ateljeesta (1840). Vihanta kirjoittaa, että Kuvataiteen keskusarkistossa on vain kahdeksan Johan Knutsonin Suomen Taideyhdistyksen intendentti B. O. Schaumanille 1874–1884 kirjoittamaa kirjettä. Puuttuvien arkistojen lisäksi ovat sentään säilyneet taideteokset, jotka mahdollistavat tulkintoja. Helena Hätösen arkistotutkimuksen perusteella taidemaalari Ida Silfverberg (1834–1899) suoritti taideopintoja Dresdenissä, mikä on aivan uusi tieto Silfverbergistä. Elina Heikka osoittaa artikkelissaan, miten tutkija on käytettävissä olevien lähteiden armoilla. Hänen esimerkkinään ovat Gunnar Berndtsonin Almée-teoksen syntyvaiheen kirjeet. Hän osoittaa, miten kirjeet, joita tutkimus ei aiemmin ole tällä tavoin hyödyntänyt, mahdollistavat uusia tulkintoja. Juha Ilvas nostaa esiin Kuvataiteen keskusarkiston yhden merkittävän oston; esimerkkinä on Akseli Gallen-Kallelan ja norjalaisen Carl Dörnbergerin nuoruudenaikainen kirjeenvaihto, jota eivät puolisot tai sukulaiset ole tarkistaneet. Marjatta Levanto pohtii Hugo Simbergin henkilöarkiston muotoutumista, arkisto on suvun ja perheen tietoisen vaalimisen tulos. Hän pohtii samalla seulonnan, mahdollisen sensuroinnin ja yksityisyyden suojelun vaikutuksia arkistojen muotoutumiseen. Iliana Mejias-Ojajärvi kertoo arkistomatkoistaan Pietariin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaistaiteilijoiden arkistoaineistojen jäljillä. Arkistotyön tuloksena mm. Magnus Enckell, Juho Rissanen, Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt saavat lisäinformaatiota. Mielenkiintoinen detalji on sekin, että Ilja Repinin arkistossa on Eino Leinon runon Pyhä Volga venäjännös. Olli Valkonen valottaa Aimo Tukiaisen muistikuvia ”Saunalahden taiteilijaseurasta” ja Viipurin vuosista Felix Nylundin opissa. Hän käsittelee mm. Sotilaan pää -veistoksen taustoja. Maritta Mellais tarkastelee Erkki Sakari Heinosen uran alkuvaiheen omakuvaa kirjeiden, päiväkirjojen ja muun arkistoaineiston valossa. Mellais kirjoittaa myös Erkki Kurenniemen erikoislaatuisen arkiston järjestämiseen ja käytettävyyteen liittyvistä kysymyksistä. Veikko Pakkasen Kuvataiteen keskusarkiston painokuvakokoelman historia jakaa informaatiota mm. kuvituksen ja taidehistoriallisen tutkimuksen käytännöistä. Lopuksi Irmeli Isomäki esittelee kuvataiteen kirjaston ja lehtileikekokoelmien synnyn, kehityksen ja nykytilan. Arkisto ja kirjasto toimivat tärkeänä taidehistoriallisen ja muunkin tutkimuksen infrastruktuurina, ne luovat apuvälineitä ja edellytyksiä tutkimukselle ja tiedon tavoittamiselle.

Kirjan nimi ”Muisto” on monimerkityksinen. Se voi viitata 1800-luvun historismin tavoin arkistoon muistamisen paikkana, mikä ei ole aivan ongelmatonta. Toisaalta ”Muisto” viittaa mahdollisuuksiin, joita arkisto voi tarjota tutkimukselle. Arkisto viittaa niin yksityiseen kuin julkiseenkin muistoon. Kirjassa arkistoasiantuntijat haastavat muita tutkijoita arkistotyöhön ja oikaisevat tutkimuksen virheellisiä tulkintoja omilla arkistolöydöillään. Hanna-Leena Paloposken huolellinen toimitustyö lisää kirjan antia ja luettavuutta. Vain takakansiteksti jää puuttumaan, mutta sitähän eivät kaikki lukijat aina kaipaakaan. Kokonaisuudessaan kirjan artikkelit avaavat kaivattua tutkimustietoa siitä, milloin, miten ja kenen toimesta Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmat ovat syntyneet ja miksi.

Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. Toimittanut Hanna-Leena Paloposki. Helsinki: Valtion taidemuseo. Kuvataiteen keskusarkisto, 2010. 208 s. Kuv. (Kuvataiteen keskusarkisto: 19) 978-951-53-3298-1

Teksti • Ulla-Maija Peltonen, dosentti, arkistonjohtaja, Suomen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Jenni Nurminen

 

Kommentoi