joulukuu 2011

Konservoinnin hyvä syksy

Kirsi Hiltunen | blogit

Johtava konservaattori Kirsti Harva viettää ansaittua vuorotteluvapaata ja nauttii olostaan vapaalla. Vetovastuu siirtyi itselleni elokuussa ja jatkuu ensi kesälle saakka. Vastaan on tullut jo tälläkin ajalla moninaisia haasteellisia tilanteita ja omien rajojen koettelua, mutta myös useita ilon ja riemun hetkiä, ylpeyttä laitoksen ammattitaidosta ja kollegojen osaamisesta. Kulunut syksy on ollut erinomainen myös konservaattoreille tarjotun koulutuksen suhteen.

Meitä on hemmoteltu kahdella loistavalla kansainvälisellä kongressilla mainioissa puitteissa. ICOM-CC (Committee for Conservation) järjesti syyskuussa viikon kongressin Lissabonissa (The 16th Triennial Conference: Cultural Heritage/Cultural Identity: The Role of Conservation). Kesän taittuessa Suomessa syksyksi kongressin osallistujat saivat vielä nauttia Portugalin helteestä ja auringosta ja kerätä energiaa kaamoksen varalle. Kongressin anti oli erittäin laaja ja monipuolinen. Tuntui, että erityisesti maalauskonservaattoreille löytyi useista kategorioista kiinnostavia luentoja. Välillä täytyi oikein kiistellä sekä itsensä että myös työtovereiden kanssa miten ajan eri luentojen välillä jakaisi, jotta kongressista saattoi imeä mahdollisimman suuren hyödyn.

Erityisesti mainitsen tässä itseäni kiinnostavat luennot, joissa pohdittiin herkkään veistokseen kohdistuvaa tärinää ja suunniteltiin sille erityinen tärinää vaimentava jalusta sekä toinen luento, jossa mitattiin kuljetuksen aiheuttamaa tärinää teoksille ja kuinka sitä voi vaimentaa kehystyksen avulla. Sama aihe on kiinnostanut minua jo useamman vuoden ajan. Ilokseni voin todeta, että tänä vuonna olemme voineet aloittaa Valtion taidemuseon konservointilaitoksella tärinämittauksen teoskuljetusten osalta. Keräämme tällä hetkellä aktiivisesti tärinätietoa kuljetuksista ja testaamme erilaisia pakkausmateriaaleja. Tiedon perusteella yritämme löytää mahdollisimman hyviä pakkausmateriaaleja ja suunnitella parhaat mahdolliset tavat pakata teoksia. Siitä lisää tulevana vuonna.

Toinen sykähdyttävä kongressi oli Ottawan liimakongressi (Adhesives and Consolidants for Conservation: Research and Application). Kongressin aihe herätti konservointialan ulkopuolisissa hymähtelyä, mutta meille erilaiset liimat ovat perustyökalu ja kaikki tieto aiheesta on pelkästään hyödyksi ja auttaa konservointipäätösten teossa. Canadian Conservation Institute oli järjestänyt viikon kongressin, joka perustui suurelta osin luentoihin, mutta viikon loppupuolella järjestetyssä työpajassa pääsi itse kokeilemaan viikon aikana kuultua tai katsomaan asiantuntijoiden esittelyä omista työtavoistaan.

Tästä kongressista mieleeni jäivät erityisesti uudet synteettiset liimat, joiden soveltamiseen ajatuksissani löytyi kokoelmistamme useita kohteita. Toisaalta perinteisten, vuosikymmenien aikajanalla hyväksi havaittujen liimojenkin kohdalla oli tapahtunut kehitystyötä ja löydetty uusia ideoita käyttötapojen suhteen. Tämä on konservaattorille ilahduttavaa, sillä hyvät materiaalit ovat meille kullan arvoinen asia. Suurin ilo tämän kongressin kohdalla oli kuitenkin se valtava innostuneisuus ja ilo, jolla kollegat paneutuivat syvälle liimaamisen maailmaan. Näiden molempien edellä mainittujen kongressien aikana ja jälkeen mieleen palautuivat ne syyt miksi minä olen juuri konservaattori ja kaikkien työvuosien jälkeen se oli kaikkein sykähdyttävin kongressien anti.

Teksti • Kirsi Hiltunen, johtava konservaattori ajalla 22.8.2011 – 12.8.2012, Valtion taidemuseo

 

Kommentoi