joulukuu 2011

Millä tavoin museot voivat osallistaa yleisöjään?

Anu Niemelä | lukuvinkit

Kuva: VTM/ KKA/Jenni Nurminen

Viime aikoina museoissa ja myös muissa kulttuurilaitoksissa on aktiivisesti keskusteltu yleisöjä osallistavan toiminnan mahdollisuuksista. Keskusteluissa on ollut esillä ajatus siitä, että museokävijät tulisi nähdä ennen kaikkea aktiivisina toimijoina passiivisten vastaanottajien sijaan. Millä tavoin museot voisivat sitten käytännössä osallistaa kävijöitään? Millaisia hyötyjä osallistavasta toiminnasta on museoille? Entä miten kävijät itse hyötyvät tästä?

Näyttelysuunnittelijana ja museokonsulttina työskennellyt amerikkalainen Nina Simon on jo pitkään pohtinut näitä kysymyksiä. Museum 2.0 -blogissaan hän tarkastelee erityisesti sitä, millä tavoin museot voisivat hyödyntää ns. Web 2.0 -ajattelua. Tällä ajattelulla tarkoitetaan sitä, että käyttäjät eivät pelkästään vastaanota tietoa ja sisältöjä, vaan myös osallistuvat niiden tuottamiseen ja jakamiseen. Simonin blogissa on mahdollista myös keskustella aiheesta; näin ollen blogi osallistaa myös lukijansa kannustamalla ottamaan kantaa ja tuottamaan mallia uudenlaisesta museosta – Museum 2.0:sta.

Kirjassaan The Participatory Museum (2010) Nina Simon tarjoaa museoille erilaisia työkaluja yleisöjä osallistavan toiminnan suunnitteluun, ylläpitämiseen sekä ohjaamiseen. Kirja sisältää lukuisia käytännön esimerkkejä siitä, millä tavoin museoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa ympäri maailmaa on toteutettu erilaisia yleisöjä osallistavia projekteja. Teoksessa pyritään löytämään vastauksia siihen, miten museot voisivat hyödyntää yleisöjä osallistavia tekniikoita tavalla, joka palvelisi sekä kävijöiden että museoiden tarpeita. Kirjan lähtökohtana on ajatus siitä, että yleisöt tulisi nähdä museoiden toiminnan keskiössä; kävijät käyttävät kulttuuripalveluita omiin tarkoituksiinsa ja myös luovat omia merkityksiään. Osallistavat museot eivät pelkästään tuota sisältöjä kävijöidensä tarpeisiin, vaan ne myös tuottavat sisältöjä yhdessä kävijöidensä kanssa.

Simonin kirjasta käy hyvin ilmi, että yleisöjä osallistava toiminta voi olla hyvin monitasoista; kävijöiden mielipiteiden ja kokemusten kuunteleminen on toki tärkeää, mutta se on kuitenkin vain yksi tapa tuottaa osallistavaa toimintaa. Pelkän kuuntelemisen lisäksi kävijöiden näkemykset voidaan ottaa yhdeksi lähtökohdaksi sisältöjä suunniteltaessa. Kävijöiden kanssa voidaan myös toteuttaa yhteisiä projekteja, joissa kävijät toimivat museohenkilökunnan kanssa tasavertaisina sisällön tuottajina projektin alkumetreiltä saakka. Simonin mukaan osallistavaa toimintaa voidaan kehittää vielä tästäkin pidemmälle antamalla yleisöille mahdollisuuksia käyttää museota omiin tarpeisiinsa omista lähtökohdista käsin; tässä mallissa museo tarjoaa puitteet, mutta kävijät itse luovat sisällöt.

Kaikki edellä mainitut osallistavan toiminnan muodot ovat tärkeitä ja ansaitsevat oman paikkansa museoiden toiminnassa. Yhtä oikeaa tapaa toteuttaa vuorovaikutteisia projekteja ei ole olemassakaan. Se mikä toimii yhdelle museolle, ei välttämättä toimi toiselle. Kirjassaan Simon neuvoo museoita löytämään omaa organisaatiotaan parhaiten palvelevat tavat ottaa kävijät mukaan toimintaan. Osallistavien tekniikoiden tarkoituksena ei myöskään ole korvata traditionaalisia toimintatapoja, vaan ne toimivat niitä täydentävinä työkaluina.

Kirja muistuttaa myös siitä, että yleisöjen osallistaminen ei ole arvo itsessään; on myös tärkeää arvioida projektien vaikuttavuutta. Parhaassa tapauksessa osallistavan toiminnan avulla voidaan esimerkiksi täydentää kävijöiden kokemuksia ja sitouttaa heidät museon toimintaa, auttaa kävijöitä verkostoitumaan, tehdä museoista merkityksellisempiä paikkoja sekä luoda uudenlaisia yhteyksiä ihmisten ja kulttuuriperinnön välille.

Kävijöiden osallistaminen vaatii museoilta myös rohkeutta, sillä se horjuttaa museoiden auktoriteettiasemaa tiedon tuottajina ja sisällön asiantuntijoina. Lopuksi voisi vielä pohtia kysymystä siitä, keiden äänillä on merkitystä.

The Participatory Museum on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa: http://www.participatorymuseum.org/

Nina Simonin Museum 2.0 -blogi on luettavissa osoitteessa:

http://museumtwo.blogspot.com/

Nina Simon 2010. The Participatory Museum. Museum 2.0. Santa Cruz, California. ISBN-13: 978-0-615-34650-2.

Teksti • Anu Niemelä, FM, tutkija, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

Kuva • Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Jenni Nurminen

 

 

Kommentoi