joulukuu 2011

Peltipurkkilonkeroita ja lehmänhäntäjuttuja – kävijöiden kokemuksia ARS 11 -näyttelystä

Anu Niemelä | artikkelit

Nykytaiteen museo Kiasmassa ajanjaksolla 15.4.–27.11.2011 esillä ollut ARS 11 -näyttely käsitteli Afrikkaa nykytaiteessa. Tämä kahdeksas ARS-näyttely keräsi kaikkiaan lähes 150 000 kävijää. Koska jokaisen kävijän kokemukset näyttelystä ovat yksilöllisiä, voidaan näyttelyn sanoa synnyttäneen 150 000 erilaista käyntikokemusta.

Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys -yksikössä toteutetaan säännöllisesti syventäviä kävijätutkimuksia. Kehyksen syventävien tutkimusten sarja on jälleen täydentynyt; tällä kertaa tutkimuksen kohteena olivat Kiasman satunnaisten kävijöiden kertomukset käyntikokemuksistaan ARS 11 -näyttelyssä. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään vastauksia siihen, miksi tutkimukseen osallistuneet museokävijät tulivat Kiasmaan, mitä he odottivat käynniltään ja millä tavalla kävijöiden henkilökohtainen tausta ja museokäynnin sosiaalinen sekä fyysinen ympäristö muokkasivat käyntikokemusta. Tutkimuksen taustateoriana toimi amerikkalaisen museotutkija John H. Falkin teoria identiteetin merkityksestä käyntikokemukseen (Falk, John H. 2009. Identity and the Museum Visitor Experience. California: Left Coast Press).

Tutkimuskohteena satunnaiset kävijät

Syventävät kävijätutkimukset toteutetaan erilaisilla laadullisilla tutkimusmenetelmillä. ARS 11 -näyttelyssä toteutetussa tutkimuksessa tärkeimpänä aineistonkeruumenetelmänä toimivat kävijöiden haastattelut, jotka toteutettiin heti näyttelykäynnin päätteeksi. Kaikkiaan haastateltiin kahtakymmentä erilaista kävijää. Tutkimukseen osallistuneita kävijöitä yhdisti se, että he eivät olleet Kiasman vakituista yleisöä; tutkimuksessa haluttiin tavoittaa Kiasman satunnaiset kävijät.

Satunnaiset kävijät eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä; tutkimuksen 20 kävijää olivat demografisilta tekijöiltään, mielipiteiltään, kokemuksiltaan sekä tarpeiltaan hyvin erilaisia. Tutkimusta voitaisiinkin tarkastella kahtenakymmenenä erillisenä tarinana siitä, millä tavoin käynti ARS 11 -näyttelyssä on mahdollista kokea. Tutkimuksessa ei myöskään haluttu etukäteen tarkasti määrittää sitä, mitä satunnaisilla kävijöillä tarkoitetaan. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista kävijöistä oli Kiasmassa ensimmäisiä kertoja, mutta mukana oli myös muutama aktiivisempi kävijä.

Käynnin monet motiivit

John H. Falkin mukaan kävijät tulevat museoon tyydyttämään jotain sen hetkistä identiteettiin liittyvää tarvettaan (Falk 2009). Myös tutkimukseen osallistuneet museokävijät tulivat Kiasmaan monin eri tarkoituksin; he saattoivat tulla museoon tarjotakseen oppimiskokemuksia läheisilleen tai viettääkseen aikaa ystävän kanssa. Yhtälailla museoon saatettiin tulla, koska kävijä halusi kertoa tuttavilleen käyneensä Kiasmassa tai nähneensä esillä olevan suurnäyttelyn.

”Minä halusin nähdä tän rakennuksenkin, koska minä en oo käyny tässä sisällä. Mie tiesin, että täällä ei suoraa seinää oo. Niin se oli semmonen yks pointti tälle jutulle, että lähenpä käymään nykytaiteen näyttelyssä.” (Nainen, 51-vuotias, ensimmäinen kerta Kiasmassa)

Suurin osa tutkimuksen kävijöistä tuli ennen kaikkea katsomaan Nykytaiteen museo Kiasmaa; heille näyttelyiden sisällöillä ei ollut suurta merkitystä päätöstä tehtäessä, vaan tärkeämpänä motiivina saattoi esimerkiksi olla halu nähdä, miltä Kiasman tilat näyttävät sisältäpäin. Tosin tutkittavien joukosta löytyi myös niitä, jotka tulivat erityisesti katsomaan ARS-näyttelyä tai näyttelyn teemaa, Afrikkaa. Vaikka käyntiä oli mahdollisesti harkittu jo pidempään, lopulliset päätökset tehtiin hyvinkin nopeasti; konkreettiseen käyntiin johtaneina syinä saattoi olla esimerkiksi halu saada helpotusta helteeseen tai lomapäivään sopinut hetki.

Museokäynti – kolmen kontekstin kokonaisuus

”Ensin mulla oli vähän sillain, että ”no joo”. Mennään nyt sitten, ku on näin kuuma. Mennään vähän vilvottelemaan. Mulla oli semmonen mielikuva, että täällä on jotain ihan semmosia ihme vänkyröitä ja känkyröitä ja muuta. Se muuttu kyllä se mielikuva nytten. (Nainen, 62-vuotias, ensimmäinen kerta Kiasmassa)

Varsinainen museokäynti koostuu kolmesta eri ulottuvuudesta: henkilökohtaisesta, sosiaalisesta sekä fyysisestä kontekstista (Falk, John H. & Dierking, Lynn D. 1998. The Museum Experience. Washinton DC: Whalesback Books). Ensinnäkin kävijät tarkastelevat käynnin aikana kohdattua omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan. Esimerkiksi ARS-näyttelyihin, Kiasmaan ja nykytaiteeseen liittyvät mielikuvat vaikuttivat osaltaan siihen, miten käynti kokonaisuudessaan koettiin. Muutama tutkimuksen kävijöistä odotti ARS-näyttelyiden esittelevän ajankohtaista, uudenlaista ja jopa taiteen määritelmää horjuttavaa taidetta. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ollut tarkkaa mielikuvaa siitä, mitä ARS-näyttelyt ovat, vaan mielikuvat liittyivät ennemminkin Kiasmaan ja ylipäänsä nykytaiteeseen. Osalla heistä oli myös ennakkoluuloja nykytaidetta kohtaan. Joidenkin kohdalla ennakko-odotukset saattoivat muuttua käynnin aikana; esimerkiksi yksi nykytaiteeseen skeptisesti suhtautunut kävijä kohtasi näyttelyssä yllätyksekseen ymmärrettävää nykytaidetta.

Kävijöiden henkilökohtainen konteksti vaikutti myös esimerkiksi kävijöiden taustan, kiinnostuksen kohteiden ja muistojen kautta. Yhtymäkohdat omaan elämään saattoivat liittyä pieniin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi taideteoksessa käytettyyn materiaaliin tai lapsuuden muistoja mieleen palauttaviin aiheisiin.

ARS 11 -näyttelyn taideteokset ovat osa museon fyysistä kontekstia. Teokset herättivät kävijöissä paljon keskustelua; mieleen jäivät erityisesti teosten käsittelemät ajankohtaiset ja osin rankatkin aiheet. Myös teosten näyttävyyteen ja käytettyihin materiaaleihin kiinnitettiin huomiota, erityisesti jos ne poikkesivat jollain tavoin näyttelyn muista teoksista. Mieleen jääneet teokset koskettivat kävijöitä hyvin henkilökohtaisella tasolla, eivätkä kävijät aina osanneet pukea sanoiksi sitä, mikä teoksissa teki vaikutuksen. Kävijät tulkitsivat teoksia omasta kokemusmaailmastaan käsin, vaikka monelle nykytaideteokset näyttäytyvätkin eräänlaisina kuva-arvoituksina.

”Mä oon pitänyt Kiasmasta alusta asti. Musta tää on kertakaikkisen mahtava paikka. – – Valot, ja sitten se kaarten ja valon ikään kuin se dynamiikka mikä siitä tulee. Se on aika hieno. Täähän toimis ihan tyhjänä täysin ilman minkäänlaista taidetta.” (Nainen, 49-vuotias, käynyt aikaisemmin Kiasmassa muutamia kertoja)

Taideteosten lisäksi museon fyysinen ympäristö rakentuu esimerkiksi rakennuksesta ja sen tiloista erilaisine reittimahdollisuuksineen; osalle tutkimuksen kävijöistä Kiasman tilojen aistiminen ja kokeminen oli yhtä merkityksellistä kuin näyttelyssä esillä olevat taideteoksetkin. Rakennuksena Kiasma ei jättänyt ketään kylmäksi; mielipiteet rakennuksesta jakautuivat ihailusta pettymykseksi.

Museoihin liitetään usein erilaisia kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, mikä vaikuttaa esimerkiksi siihen, millä tavoin siellä seurustellaan. Myös suurin osa tutkimuksen kävijöistä vältteli keskustelua näyttelytiloissa; monelle onkin tärkeää, että näyttely on mahdollista kokea ensiksi omassa rauhassaan, oman pään sisällä. Tästä huolimatta läheisen läsnäolo saattoi olla tärkeää.

Merkityksellinen vierailu

Se, mitä kävijät tulevat museosta hakemaan ja miten tämä tarve tulee tyydytetyksi, vaikuttaa koko käyntikokemukseen ja myös siihen, millaisia merkityksiä käynnille annetaan (Falk 2009). Koska kävijöiden tarpeet ovat hyvinkin erilaisia, myös käynniltä saadut merkitykset vaihtelevat kävijästä toiseen; merkityksellistä saattaa olla esimerkiksi läheisen ihmisen kanssa vietetty aika, rentoutuminen taiteen parissa, uuden kokemuksen saaminen tai oppiminen.

Tutkimusta tehdessä vahvistui ajatus siitä, ettei kävijöitä voida ajatella pelkästään jonkin tietyn ryhmän edustajina. Esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleita satunnaisia kävijöitä ei voida tarkastella yhtenä ryhmänä. Ei voida olettaa, että satunnaiset kävijät kokisivat käyntinsä jollain tietyllä tavalla, sillä tällaista yhtenäistä ryhmää ei ole olemassakaan. Jokainen kävijä on yksilöllinen, ja erilaisiin demografisiin tekijöihin tai käyntikertojen tiheyteen perustuvat ryhmittelyt saattavat jopa kadottaa kosketuksen museokävijöihin.

Museoon tullessaan kävijöillä on monenlaisia erilaisia motiiveja ja intressejä; kävijöille tulisikin antaa mahdollisuus omanlaisensa kokemuksen rakentamiseen. Olisi tärkeää muistaa, että kävijät tulevat museoon itsensä eivätkä museon vuoksi!

Lue Anu Niemelän ARS 11 -näyttelyssä toteutettu syventävä kävijätutkimus Peltipurkkilonkeroita ja lehmänhäntäjuttuja.

 

Teksti • Anu Niemelä, FM, tutkija, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

 

Kommentoi