joulukuu 2011

Tilan rooli taidenäyttelyssä. Tutkielma näyttelyarkkitehtuurin merkityksestä.

Tanja Karpasto | artikkelit

El Anatsui: Waste Pipes II (2011) Säilykemaitotölkin kansia, kuparilanka Milk tin lids, copper wire installaatio. Kuvassa taiteilija työskentelee. Rakentaminen. Ripustus. Pystytys. Kiasma, ARS 11. Kuva: VTM/KKA/Petri Virtanen

Idea tarkastella tilaa itsenäisenä osana näyttelykokonaisuutta syntyi keväällä 2008, jolloin sain korkeakouluharjoittelun yhteydessä tilaisuuden tunnelmoida päivittäin Ateneumin rakennuksessa. Kaulassa roikkunut henkilökortti mahdollisti uusia reittejä näyttelyvieraana tutuksi tulleisiin saleihin, joihin avautui nyt uudella tavalla kiinnostusta herättäviä näkymiä. Mitä, jos antaisinkin näyttelyn arkkitehtoniselle hahmolle pääroolin tilasuunnittelua käsittelevässä lopputyötutkielmassani? Alkukartoitus osoitti, että pelkästään näyttelyn tilaa ja visuaalista ilmettä koskevia tutkimuksia ei löytynyt, mikä johti minun ilokseni antoisaan yhteistyöhön Kehyksen kanssa.

Ryhdyin keräämään suurella mielenkiinnolla aineistoa opinnäytetyötäni varten perehtyen taidemuseon koko näyttelysuunnitteluprosessiin, jonka yhtenä osa-alueena on näyttelyarkkitehtuuri. Valtion taidemuseossa tehdyt kävijätutkimukset sekä tuore museovieraan prosessikuvaus yhdessä muun taidemuseoalan laajan kirjallisen tuotannon kanssa muodostavat teoreettisen pohjan näyttelyn tilaa ja visuaalista ilmettä tarkastelevalle tutkielmalleni.

Pragmaattiseen ajatteluun tottuneena suunnittelijana pureudun näyttelyn tilasuunnitteluun hyvin käyttäjälähtöisesti, jaottelen suunnitteluvaiheet erillisiksi osa-alueiksi ja analysoin jokaista suunnitteluvaihetta erikseen.

Luovassa työssä usein vaikeinta on luopua joistain itselle tärkeiksi tulleista ideoista ja löytää tekemiselle fokus. Tilan rooli taidenäyttelyssä keskittyy näyttelysuunnitteluun taidemuseon kontekstissa ja pääasiassa kansallisella tasolla.

Sana ja muoto

Näyttelysuunnittelu on kokonaisvaltainen prosessi, josta on loppukädessä mahdotonta erottaa sanaa ja muotoa toisistaan. Otin tutkielmani alkumetreillä rohkean askeleen ja purin näyttelysuunnitteluprosessin neljään osaan lähinnä siksi, että pystyisin määrittelemään mihin oma asiantuntemukseni ulottuu ja mikä erottaa tämän tutkielman muista näyttelysuunnittelua koskevista tutkimuksista. Asetin tutkielmani keskiöön tilan, jonne teoskokoelma asetetaan esille. Irrotin hetkeksi sisältösuunnittelun ja tilasuunnittelun toisistaan tasavertaisille positioille näyttelytilaan nähden.

Molemmissa suunnitteluprosessin vaiheissa määritellään intentio, jokin pyrkimys, jonka avulla näyttelykävijälle tuotetaan mahdollisimman kokonaisvaltainen ja onnistunut kävijäkokemus. Sisältösuunnittelu päättää näyttelyn teosvalinnoista ja määrittelee näyttelyn pääviestin. Näyttelyarkkitehtuurilla pyritään vahvistamaan tätä viestiä ja kuljettamaan näyttelyn sanomaa tilassa.

Keskityn tässä tutkielmassani tarkastelemaan erityisesti ihmisen ja tilan välistä vuorovaikutusta. Otin tavoitteekseni selvittää kuinka paljon taidenäyttelyn tilajärjestelyt, näyttelyarkkitehtuuri ja visuaalinen ilme vaikuttavat kävijäkokemukseen ja millaisin keinoin näyttelyn sisältö toteutuu optimaalisesti sille suunnatussa tilassa. Lopputuloksen tulisi olla harmoninen, selkeästi hahmotettavissa oleva kokonaisuus, jossa näyttelyn arkkitehtoninen hahmo on sopusoinnussa näyttelyn sisällön kanssa. Hyvin toteutetussa näyttelyssä on mahdotonta irrottaa sisältöä ja muotoa toisistaan.

Huippua

Olen jakanut tutkielmani Tilan rooli taidenäyttelyssä kolmeen osaan, joissa tarkastelen sisältösuunnittelua, tilasuunnittelua ja lopuksi vertaan näyttelysuunnittelun intentiota toteutuneeseen kävijäkokemukseen. Osaltaan tähän jakoon vaikuttaa se, että näyttelyn dramaturgia on yksi tutkielmani keskeisimmistä aiheista, joten perinteinen Aristoteleen Runousopin mukainen alku, keskikohta ja loppu -rakenne näkyy myös tämän lopputuotteen formaatissa.

Ei ole sattumaa, että tilasuunnittelu on asemoitunut tekstiaineiston keskimmäiseen osaan, jonne sijoittuu henkilökohtainen huippu-kohtani näyttelysuunnittelussa. Pyrin tässä tutkielmani keskimmäisessä osuudessa ottamaan huomioon kaikki tilasuunnittelun vaiheet ja ne osa-alueet, jotka näyttelyarkkitehtuuria suunniteltaessa tulisi tietää ja tuntea. Polun tamppaaminen on ollut haastava, mutta mieleinen tehtävä.

On ollut ihan huippua, että sain opinnäytetyön muodossa mahdollisuuden kerätä arvokasta tietoa näyttelysuunnittelun vaiheista ja koota tilasuunnittelun osa-alueet keskitetysti yksien kansien väliin.

Kokeneiden näyttelyarkkitehtien haastattelut avaavat kiinnostavan perspektiivin erilaisiin tapoihin tarkastella näyttelykokonaisuutta vaihtuvista lähtökohdista. Näyttelykävijöiden haastattelut puolestaan edustavat loppukäyttäjän näkökulmaa kokonaisvaltaisessa suunnitteluprosessissa.

En osannut etukäteen arvata miten otollisen ympäristön taidemuseo voisi tarjota mielenkiintoisille keskusteluille ennalta täysin vieraiden ja sattumavaraisesti yleisön joukosta poimittujen ihmisten kanssa. Uskoisin juuri kävijähaastatteluiden olleen minulle henkilökohtaisesti suurin uusi kokemus tämän opinnäytetyöni osalta.

Yhteenvedoksi

Tilan rooli taidenäyttelyssä on eräänlainen perusteos näyttelyn tilan ja visuaalisen ilmeen suunnittelusta ja vastaanottamisesta. Voidaksemme luoda jotain uutta ja innovatiivista, tulisi ensin tietää tarkoin miten tähän hetkeen on tultu ja missä nyt juuri olemme.

On ilahduttavaa, miten paljon keskustelua opinnäytetyöni aihe on herättänyt ja kuinka tarpeelliseksi tilan vuorovaikutus osana kokonaisvaltaista näyttelykokemusta nähdään. Toivon todella, että Tilan rooli taidenäyttelyssä antaa sysäyksen eteenpäin kohti uudenlaisen, pelottoman ja edistyksellisten näyttelyarkkitehtuurin suunnittelua.

Nyt, kun tilasuunnitteluprosessi on pohjustettu perusasioilla, voisi miettiä seuraavaksi miten esimerkiksi vastaamme näyttelyissä lisääntyvän interaktiivisuuden tarpeisiin ja minkä muotoisia näyttelytilat voisivat olla arkkitehtoniselta hahmoltaan tulevaisuudessa.

Toivotan kaikille Lasuurin lukijoille Luovaa Vuotta 2012 designpääkaupunkivuoden hengessä!

Lue Tanja Karpaston tutkielma Tilan rooli taidenäyttelyssä.

Teksti • Tanja Karpasto

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto

Kommentoi