joulukuu 2011

Yleisöjen ja taidemuseoiden parhaaksi

Eija Liukkonen | blogit

Mikä on taidemuseoiden yleisösuhde?

Mikä on yleisön suhde taidemuseoon?

Pohditaanpa näitä…

Kumminpäin tämä kysymys tulisi asettaa ja kenen siihen pitäisi vastata, molempien osapuolien varmaan, sekä yleisön että museon.

Kenellä tämä yleisösuhde on?

Museolla on suhde yleisöön: kävijöihin asiakkaisiin, kumppaneihin, sidosryhmiin, lähellä ja kaukana, paikallisiin asukkaisiin, kotimaisiin matkailijoihin ja ulkomaalaisiin turisteihin.

Yleisöllä on puolestaan joku suhde taidemuseoon. Suhde voi olla vakiintunut ja pitkäaikainen tai kenties se on vasta muodostumassa, uusi ja tuore.

Suhteen virittelyssä ja ylläpidossa molempien osapuolten tulee tuntea kumppaninsa ja elää sen mukaan Yleisön on tunnettava museonsa ja museon yleisönsä.

Yleisön suhde museon edellyttää museon tunnettuutta ja rakentuu yleisöjen aiemmista kokemuksista, tarjonnan kiinnostavuudesta ja ajankohtaisuudesta, palvelujen laadusta ja asiakasystävällisyydestä, saavutettavuudesta, osallistumisen mahdollisuuksista jne.

Museolle yleisösuhteen rakentaminen on jatkuva toimintoa, ei kerralla hoidettu homma. Se edellyttää missiota ja strategiaa yleisöjen parhaaksi, tahtotilaa yleisölähtöiseen toimintaan.

Sangen tuoreessa tutkimuksessa Arts Council England: Arts audiences insight

http://www.artscouncil.org.uk/media/uploads/pdf/arts_audience_insight_2011.pdf

esitellään vallan osuvia segmentointeja taideyleisöjen suhteen. Sieltä löytyy taidemuseoiden kannalta kiitollisesti sitoutuneet urbaanit taide-stailaajat ja perinteisemmät kulttuurimyönteiset kuluttajat, sekä hieman löysemmän suhteen omaavat huvituksia, muotia ja ystävyyttä arvostavien että  yhteisölliset ja perhekeskeiset joukot kuin syvälliset tutkimusmatkailijat, yhtälailla keski-ikäiset aktiiviharrastajat ja eläkeikäiset harrastajatyypit. Heikoin taideyleisösuhde on sitten makuukammarin pojilla ja muuten kotiin tai pieniin ympyröihin sidotuilla tai niillä, jotka syystä tai toisesta jäävät ulkopuolella (ei ole kiinnostusta, ei aikaa, ei varaa).

Tietoa yleisöistä löytyy niin alan kävijätutkimuksista kuin kulttuurin ja matkailun tilastoita ja tutkimuksista, vapaa-ajankäyttötutkimuksista, kuluttajabarometreistä, verkkopalvelujen käyttötilastoista jne.

Jokaisen museon asiakas- yleisöpalvelujen henkilökunnalla on myös valtavasti tietoa ja osaamista. Ovathan he päivittäin kosketus- ja rajapinnassa asiakkaiden kanssa.

Taidemuseoiden moninaisille yleisöille, tuolle joukolle kävijöitä, vakituisia, satunnaisia tai potentiaaleja, naisia, miehiä, yleisösuhde on kriittinen tekijä.

Yleisö on myös museolle kriittinen tekijä, ei vähiten taloudellisesta haastavina aikoina. Toimikaamme yleisöjen parhaaksi!

Teksti • Eija Liukkonen ma. kehitysjohtaja, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Kirsi Halkola

 

 

Kommentoi