marraskuu 2012

Isolokin jäljillä – katsaus digitointihankkeeseen

Siina Hälikkä | artikkelit

Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa aloitettiin vuonna 2012 Valtion taidemuseon vesiväri- ja piirustuskokoelman konservointi, luettelointi ja digitointi. Siihen kuuluu noin 10 000 teosta. Valtion taidemuseon digitointihankkeen koordinaattorina huolehdin, että prosessi toimii mahdollisimman mallikkaasti. Millaisia vaiheita teos käy läpi, ennen kuin siitä saadaan digitaalinen kuva?

Magnus von Wright: Isolokki ja grönlanninlokki, tutkielma, 1837; 1836, Ateneum, Antellin kokoelmat Kuva: © VTM / KKA / Pirje Mykkänen

 

Konservaattorin käsissä

Aluksi teos tuodaan konservaattorin käsittelyyn. Konservaattori ottaa esille dokumentit, jotka on tehty, mikäli teosta on jossain vaiheessa konservoitu. Magnus von Wrightin kaksipuolinen maalaus Isolokki ja grönlanninlokki, tutkielma saa toimia esimerkkitapauksena. Maalauksen dokumenteista käy ilmi, että se on kehystetty ja siihen on vaihdettu uudet passepartout’t eli aukkopahvit vuonna 1994 Ateneumin Wrightien linnut -näyttelyä varten. Vuonna 2004 se on puhdistettu ja siitä on paikattu repeämä. Näin ollen kun konservaattori Kaisu Voutilainen otti teoksen esille 2012, sille ei tarvinnut tehdä konservointitoimenpiteitä. Hän ainoastaan totesi kunnon ja laittoi merkinnän ”tyydyttävä” kokoelmatietokanta Muusaan. Se tarkoittaa, että paperin kunto on kohtuullinen, siinä on hieman tahroja, mutta se voidaan asettaa näytteille.

Suurempi osa vesiväri- ja piirustuskokoelman teoksista on sellaisia, joista ei ole tehty konservoinnin dokumentointiraportteja. Näistä teoksista tulostetaan uudet raportit, joihin merkitään kaikki teoksen tiedot: materiaalit, signeeraukset, merkinnät, leimat ja kaikki näkyvät vauriot. Tähän menee suurin osa konservaattorin ajasta. Tämän jälkeen teokselle tehdään tarvittavia toimenpiteitä, esimerkiksi paikataan repeämät tai teoksen pinta puhdistetaan puhdistussienellä. Vanhetessaan paperi kellastuu ja happamoituu. Jos paperi on voimakkaasti kellastunut, piirustus saatetaan pestä vedellä, sillä pesussa keltaisuus vähenee ja paperin säilyvyys paranee. Lisäksi paperin ryppyjä ja taitteita suoristetaan. Kaisu Voutilaisen mielestä työhön tuo mielekkyyttä se, kun teoksen vaurioita pääsee korjaamaan ja teoksesta tulee entistä ehompi.

 

Taustatiedon etsiminen

Konservaattorin käsittelyn jälkeen teos täytyy luetteloida asianmukaisesti. Kaikki kokoelmaan kuuluvat teokset on inventoitu kokoelmatietokanta Muusaan, mutta niiden tiedoissa saattaa olla puutteita. Tehtävänäni on tarkistaa teoksen merkinnät, kuten taiteilijan signeeraus, mahdolliset päivämäärät ja paikannimet ja tarvittaessa täydentää tai korjata tietoja. Teoksen merkinnöistä selviää usein tarkennuksia teosnimeen tai ajoitukseen. Taustapuolella on usein museon merkintöjä, kuten hankintahintoja tai numeroita, kun useita teoksia on ostettu tai otettu lahjoituksena samalla kertaa. Lisäksi kun teos otetaan osaksi kokoelmaa, sen taustapuolelle merkitään aina teoksen inventaarionumero, joka toimii teoksen tunnisteena.

Isolokki ja grönlanninlokki osoittautui mielenkiintoiseksi teokseksi. Magnus von Wright on maalannut kaksi eri lokkia ja vertaillut näiden ominaisuuksia. Hän on merkinnyt kuvaan mallina käytettyjen lintujen ampumispaikat ja ajat sekä mitat siivistä ja jaloista. Lähdin aluksi selvittämään teoksen taustoja vanhasta inventaariokirjasta, johon on aikanaan merkitty kaikki hankinnat numerojärjestyksessä. Kirjassa luki ruotsinkielellä, että teos inventaarionumerolla A II 1022:9 oli ”Koirasteeri, keskeneräinen akvarelli”. Teos oli siis ostettu kokoelmiin vuonna 1914 koirasteerenä. Teoksen inventaarionumero merkitään aina teoksen kääntöpuolelle, ja se näkyy kuvassa isolokin räpylöiden alla paperin vasemmassa alakulmassa.

Magnus von Wright: Nuori koirasteeri, vaihtopukuinen, 1836, Ateneum, Antellin kokoelmat, Kuva: © VTM / KKA / Tero Suvilammi

 

Kääntöpuolen koirasteeressä kiinnitin huomiota linnun erikoiseen, värikkääseen höyhenasuun. Epäilin, että kyseessä olisi korpimetso eli metson ja teeren risteymä. Maalauksessa lukee, että mallina ollut teeri on ammuttu 16.9.1836. Etsin Magnus von Wrightin julkaistuista päiväkirjoista lisää tietoa. Sieltä kävi ilmi, että 20.9.1836 hän aloitti maalauksen nuoresta ukkoteerestä, ”joka on suunnilleen yhtä paljon musta kuin ruskeatäpläinen”[1], eli kyseessä oli vaihtopukuinen koiras. Täsmensin teosnimen muotoon Nuori koirasteeri, vaihtopukuinen.

Selvityksen tuloksena tarkensin teosnimeä ja merkitsin teokseen kirjallisuusviitteet. Lisäksi paljastui se, että teos on ostettu kokoelmiin kääntöpuolen koirasteeren takia, mutta jossain vaiheessa on katsottu, että tutkielmat isolokista ja grönlanninlokista ovat mielenkiintoisempi aihe kuin keskeneräinen teeri. Teosten arvostus voi siis muuttua ajan myötä.

 

Digitaaliseksi kuvaksi

Kun muutokset on tehty kokoelmatietokanta Muusaan, teos on valmis kuvattavaksi. Osa piirustus- ja vesivärikokoelman teoksista on kuvattu aiemmin erilaisissa yhteyksissä, joten aluksi on selvitettävä, onko teoksesta olemassa riittävän hyvä, painokelpoinen kuva. Isolokki ja grönlanninlokki -teoksen pääkuvasta oli jo hyvälaatuinen kuva, joten valokuvaaja Tero Suvilammen piti kuvata ainoastaan kääntöpuolen maalaus Nuori koirasteeri, vaihtopukuinen. Teos oli kiinni paspartout’ssa, jolloin kuvaaminen on hiukan hankalampaa kuin jos se olisi irrallisena. Kuvaajan täytyi asettaa maalaus suoraksi laittamalla kuvan alle pahveja. Päälle hän laittoi heijastamattoman lasin, jotta kuvapinta on mahdollisimman tasainen.

Kuvaaja laittaa teoksen viereen harmaasävykiilan. Sen avulla hän käsittelee raakakuvan sävyt kuvankäsittelyohjelmassa. Sitten hän rajaa teoksen ja säätää värit siten, että kuva vastaa originaaliteosta. Tämän jälkeen kuvaaja lisää kokoelmatietokanta Muusaan teokselle digikuvakortin ja siirtää teoksen perustiedot kuvan metatietoihin, jotta ne kulkevat kuvan mukana. Sitten hän siirtää kuvan kansioon, josta se yön aikana päivittyy Muusaan. Laadukkaan kuvan ottaminen vaatii ammattitaitoa ja hyviä välineitä. Lopulta kuvat päätyvät Valtion taidemuseon ylläpitämään, kaikille avoimeen Taidekokoelmat-verkkopalveluun, jossa teoksia voi selata. Toistaiseksi siellä näkyy teoksesta vain pääkuva, eli vaikka kääntöpuolella olisi teos, se ei näy verkossa.

 

Tiimityötä

Digitointiprosessin vaiheet edellyttävät, että näyttelymestari Jussi Pakkala huolehtii teosten siirtämisestä varaston, konservointitilan ja kuvaamon välillä. Teoksen saaminen digitaaliseksi kuvaksi vaatiikin monen eri ammattilaisen yhteistyötä.

Koordinaattorina minulla on kaksoisrooli. Varmistan, että prosessi kulkee ja että kaikilla on sopivasti aineistoa käsillä. Sovin museoiden kanssa, mikä aineisto otetaan käsittelyyn, minkä jälkeen tilaan aineiston näyttelymestarilta. Pidän ajan tasalla, mikä aineisto on missäkin ja kirjaan ylös prosessin vaiheet, jotta kaikki voivat seurata, milloin teoksen pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Toisaalta työssäni keskeistä on taidehistoriallisen tiedon tarkistaminen ja muuttaminen, koska niiden avulla teos kertoo taiteilijasta ja syntyhistoriastaan niin tutkijoille kuin suurelle yleisöllekin. Palkitsevaa on se, jos esimerkiksi löydän uuden ajoituksen tai korjaan teosnimen huolellisen käsialatulkinnan tai lähdetutkimuksen avulla. Parhaimmillaan tiedon etsiminen on salapoliisin työtä arkistojen kätköihin.

 

Siina Hälikkä, FM, Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen koordinaattori Valtion taidemuseossa 2012


[1] Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 2. Magnus von Wright Dagbok 1835-1840. Utgiven av Anto Leikola, Juhani Lokki, Torsten Stjernberg och Johan Ulfvens. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors.1997. S. 208. Suomennos kirjoittajan.

 

Kommentoi