marraskuu 2012

Taidehistorioitsijana designin maailmassa-mietteitä WDC-vuodesta

Anna Lindfors | ajankohtaista

Vuosi 2012 on ollut muotoilun vuosi. World Design Capital, muotoilupääkaupunki Helsinki on saanut mahdollisuuden nousta otsikoihin maailmalla. Monet asiat ympärillämme ovat designia, jota ei aina edes ajattele, kulkuvälineistä kahvimukeihin ja roskakoreista vaatteisiin.

”Täällä opiskeltiin muotoilua jo vuonna 1887”. Designpääkaupunkivuoden mainoslakanat olivat esillä Ateneumin pääjulkisivulla alkuvuodesta 2012. Kuva: © Kokoro & Moi

Arjen ohella design vaikuttaa myös korkeilla tahoilla: Euroopan komission kustantama Design for Growth and Prosperity -raportti julkistettiin syyskuussa. Sen toivotaan neuvovan EU-tason päättäjiä, kuinka muotoilun avulla saadaan aikaan paljon positiivista, kuten kilpailukyvyn paranemista ja talouden kasvua.

Oli sitten kyse pienistä tai isoista asioista, design on läsnä elämässämme. Mutta miten design näyttäytyy taidemaailmasta katsottuna? Kuuluuko muotoilu meille taidehistorioitsijoille ja muille kuvataiteen kentällä toimiville vai onko se aivan oma maailmansa?

 

Kuvataiteen ja designin kaksi mannerta?

Kuvataide ja design ovat molemmat visuaalista kulttuuria, mutta ovat oudon harvoin näyttäytyneet samoissa piireissä. Muistan, kuinka vielä taidehistorian opiskelijana monet opinnot ja kurssit liittyivät laajalti kaikenlaiseen visuaaliseen kulttuuriin. Työelämän puolella sen sijaan alat ovat selkeästi eriytyneet. Tottahan on hyvä, jos itselle kehittyy jonkin aiheen vahva tuntemus, koski se vaikkapa sotienjälkeistä modernismia kuvataiteissa tai 2000-luvun designtuotteiden vientiä Suomesta ulkomaille. Olisi kuitenkin hyvä välillä nostaa katse laajemman näkymän saamiseksi. Erilaisten visuaalisten kulttuurien törmäyksestä voi syntyä uusia ideoita.

WDC-vuoden aikana kuvataide ja muotoilu näyttävät saaneen hyvän keskusteluyhteyden. Kiasmassa järjestettiin syksyllä Camouflage-näyttely, jossa teosten ideat ja toteutukset syntyivät kuvataiteilijoiden ja muotoilijoiden vuoropuhelujen tuloksena. Amos Andersonin taidemuseossa puolestaan keskustelevat loppuvuodesta kuvataide ja muotitaide Boutique-näyttelyssä. Kuvataiteilijoiden ja muotoilijoiden ohella myös näiden alojen tutkijat voisivat kohdata useammin.

Ateneum-rakennus on sekin yksi kuvataiteen ja muotoilun yhteen liittävistä palikoista, toimihan rakennuksessa aikanaan sekä kuvataiteen että taideteollisuuden opinahjo: Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu (sittemmin Suomen Taideakatemian koulu, nykyinen Kuvataideakatemia) ja Taideteollisuus-Keskuskoulu (nykyinen Aalto yliopiston Taideteollinen korkeakoulu). Historiasta muistuttivat alkuvuodesta 2012 Ateneumin pääjulkisivua koristaneet WDC-mainoslakanat, joista toisessa oli teksti: ”Täällä opiskeltiin muotoilua jo vuonna 1887”. Toisen banderollin kuvituksena käytetyt reprokuvat konepiirustuksen, koristemaalauksen ja keraamisen muotoilun opetuksesta Taideteollisuus-Keskuskoulussa vuonna 1925 kuuluvat Kuvataiteen keskusarkiston kuva-arkiston kokoelmiin. Alkuperäiset ovat Aalto-yliopistolla.

Kuvia Taideteollisuus-Keskuskoulusta. Kuva: © Kokoro & Moi

 

Kokemuksia

Muotoilu ja kuvataide eivät ole aina selkeästi eroteltavissa. Onko esimerkiksi lasista tehty taide-esine muotoilua vai kuvanveistoa? Kysymys tuntuu tarpeettomalta, mutta työssäni Kuvataiteen keskusarkiston leikearkistossa olen sitäkin joutunut pohtimaan, kun on pitänyt tehdä päätös aihetta koskevan lehtileikkeen talteen leikkaamisesta ja arkistoimisesta asiaankuuluvaan kategoriaan. Olen päätynyt suhtautumaan kuvataiteisiin varsin laajasti. Muotoilua koskevien lehtijuttujen runsaus onkin herätellyt tätä taidehistorioitsijaa tutustumaan paremmin designin maailmaan. Leipätyöni ohella Kuvataiteen keskusarkiston työntekijänä intouduin tänä vuonna osallistumaan designtapahtumien järjestämiseen, ikään kuin harrastuksena.

Tapahtumien kannalta vuoden kiireisintä aikaa oli varmasti syyskuu, jolloin joka päivä oli useita muotoiluaiheisia rientoja valittavana. Syyskuulle sijoittui myös kahdeksatta kertaa järjestetty Design Week, jossa toimin tapahtuma-assistenttina. Arkipäivinä työpäiväni jälkeen riensin Katajanokalle Tulli- ja pakkahuoneelle rakentamaan taiteilija Sebastian Mahalufin johdolla muiden vapaaehtoisten kanssa valtavaa installaatiota, joka levittäytyi oranssien kuminauhojen myötä läpi vanhan tiilirakennuksen, alakerrasta portaikon kautta toiseen kerrokseen ja sieltä edelleen ikkunoista ulos, päättyen lopulta Katajanokanlaiturin ja Ankkurikadun kulmassa olevaan lipputankoon. Viikonloppuna puolestani päivystin Kaapelitehtaalla, Pohjoismaiden suurimman design-varastomyyntitapahtuman Design Marketin infopisteessä neuvoen kävijöitä. Kahta työtä ei ehkä pidempään jaksaisi, mutta kokemus oli hauska ja tarjosi virkistävää vaihtelua designmaailman parissa tavallisesti kuvataiteisiin painottuvalle työlleni.

 

Ajattelemisen aiheita

Muotoilun juhlavuosi on lopuillaan, joten nyt alkaa olla yhteenvedon aika. Monet ovat olleet varsin tyytyväisiä vuoden antiin, ja itsekin olen saanut paljon irti erilaisista tapahtumista ja heränneestä muotoilukeskustelusta. Designia koskevan keskustelun ei kuitenkaan tarvitse päättyä tähän. Kiinnostus on herännyt jo monella taholla. Helsinki ja muotoilupääkaupunkivuoteen sen kavereina osallistuneet Espoo, Vantaa, Lahti ja Kauniainen ovat tulleet tietoisemmiksi designin mahdollisuuksista viihtyisämpien elinympäristöjen luomisessa.

Mikä on toimivaa muotoilua? Onko muotoiluun panostaminen hyödyllistä yhteiskunnalle? Tarvitseeko funktion mennä aina estetiikan edelle? Miten design ja kuvataide voisivat keskustella paremmin? Parantavatko visuaaliset elämykset ihmisten elämänlaatua? Näitä asioita kannattaa jäädä pohtimaan – se voi tuoda muassaan oivalluksia ja hyviä ideoita.

Teksti • Anna Lindfors, FM, vs. amanuenssi, Kuvataiteen keskusarkisto

 

 

Kommentoi