marraskuu 2012

Tutkija haluaa luonnon rauhaan…vai?

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Väistämätöntä mutta totta…virkavapaani loppuu neljännesvuoden tai oikeammin runsaan 3 kuukauden kuluttua ja lievä paniikki on tosiasia. Toisaalta on jo kyllä ikävä töihin, tiettyihin rutiineihin, pää täynnä uusia ideoita ja ajatuksia, toisaalta olen nauttinut tutkijan työstä, sen vastuullisuudesta ja vapaudesta, valtavasti!

Joka tapauksessa olen intensiivisessä kirjoitusvaiheessa työstämässä väitöskirjani kahta tärkeintä lukua mutta huomaan että haluaisin sulkea ympärilläni pyörivän ja hyörivän (normaalin) elämän hetkeksi pois jotta voisin keskittyä täyspainoisesti kirjoitustyöhön. Tähän asti kotona kirjoittaminen on sujunut hyvin. Siinä on hyvät puolensa mutta aktiivinen kirjoitusaika on yleensä vain noin 5-6 tuntia päivässä eli sen aikaa kun kuopus on koulussa. Sen jälkeen alkavat välipala-harrastuksiin vieminen-koiran ulkoiluttaminen-illallisvalmistelut –’ralli’ jonka lomassa ei välttämättä enää jaksa/pysty miettimään tutkimustekstiä. Voi myöskin käydä niin, että menen ruokakauppaan ja olen niin tutkimukseni pauloissa että kiikutan erehdyksessä ostoskoriin ottamani jauhopussin takaisin maito-osaston hyllylle.

Mikä neuvoksi? Hetki luonnon helmassa auttaisi varmasti ja mieluiten seuraavilla kriteereillä: ilman internet-yhteyttä (tai ei sittenkään sillä saatan tarvita sitä), ilman puhelinta (ei missään nimessä, jos jotakin vaikka sattuisi), ilman perhettä (e-hei, minulle tulisi ikävä viimeistään 2 tunnin kuluttua)…omalla landella (ei, ei se on saaressa ja suljettu jo talvea varten).

Pienen pohdiskelun jälkeen huomaan että minulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) joko muuttaa oma vuorokausirytmini niin että kirjoitan yöllä sillä aikaa kun muut nukkuvat ( ja nukun päivällä…) tai 2) pidennän seuraavaa tutkimusmatkaani erääseen Etelä-Suomen rannikkokaupunkiin muutamalla päivällä jotta saan arkistossa käynnin lomassa myös ’laatukirjoitusaikaa’. Oli miten oli ja totta puhuen rauhallinen ja täysin virikkeetön (etteivät ajatukset lähde vaeltelemaan) kirjoituspaikka on tällä hetkellä toivomuslistani kärjessä….ja taisin muuten juuri keksiä oivan kirjoituspaikan, keskellä Helsinkiä! Kerron seuraavassa blogissani saatte kuulla miten kirjoitustyö sujui!

Rauhallista ja rentoa loppuvuotta toivottaen!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Önningeby konstnärskoloni och de mångfacetterade sociala nätverken.

Kommentoi