kesäkuu 2013

Association of Art Historians 39.vuosikokous ja kirjamessut

Maritta Mellais | ajankohtaista

AAH – Association of Art Historians

39. vuosikokous ja kirjamessut Readingin yliopisto, Englanti 11. – 13. 4.2013

 Association of Art Historians (AAH ) on vuonna 1974 perustettu Iso-Britanniassa toimiva järjestö taidehistorian ainealan toimijoille. Sen toimesta järjestetään erilaisia seminaareja ja tapaamisia, joista yksi on vuosikokouksen yhteydessä järjestettävä konferenssi. Tänä vuonna konferenssin painopiste oli alan metodologisessa, historiankirjoituksellisessa ja poikkitieteellisessä pohdiskelussa, jonka avulla haluttiin avata keskustelua taidehistorian oppiaineen tulevaisuudesta. Osallistujia oli yli 500 eri maasta. Esitelmien aiheet sijoittuivat asetetun painopisteen mukaisesti varsin laajalle skaalalle.

Konferenssin lukuisten esitelmänpitäjien joukossa oli mukana kaksi suomalaista, FT Hanna Johansson (The Representation of Birds in Finnish Art and Science from mid19th Century to the 21st Century) sekä FT Jyrki Siukonen (From the Corner of Tatlin’s Eye).  Lisäksi väitöskirjaa valmisteleva Ringa Takanen Turun yliopistosta esitteli posterilla suomalaisia alttaritauluja käsittelevää tutkimustaan.

Museums & Exhibitions: ”Curating the Book: Exhibiting, Books, Archives & Manuscripts” -osiossa käsiteltiin arkisto- ja kirjastoaineistojen roolia museonäyttelyissä tai itsenäisinä näyttelykokonaisuuksina museotiloissa.

Tate-museon arkistonhoitaja Adrian Glew, kertoi arkistolle myönnetystä mittavasta rahallisesta tuesta, joka on muun muassa mahdollistanut arkiston oman näyttelytilan rakentamisen. Arkiston aineistoesittelyt ovat saavuttaneet suuren yleisönsuosion, joka oli syynä päättäjien myötämielisyydelle arkistoa kohtaan, vaikka samanaikaisesti Taten museoyksiköihin on  kohdistunut taloudellisia leikkauksia. Viiden miljoonan punnan suuruisen tuen ehtona oli yhteistyön kehittäminen alueellisten toimijoiden kuten koulujen kanssa. Digitoinnit, saavutettavuus ja yhteisöjen innostaminen paikallisten kulttuuridokumenttien keräämiseen olivat osa projektia.  (Adrian Glew: Curating the Archiwe (books including) in a post-digital age.)

Donald Maguire (Irlannin kansallisgalleria) esitteli kolme arkistoaineistoista koottua näyttelyä, joille löytyi yllättäen paikka, kun osa museon näyttelytiloista oli remontin vuoksi suljettuna, eikä museonäyttelyn järjestäminen ollut mahdollista. Kansallisgallerian arkiston omista aineistoista kootut näyttelyt haastoivat museon totuttuja näyttelykäytäntöjä ja kyseenalaistivat museonäyttelyn esillepanon metodeja ja tulkintoja. Keskusteluun nousivat kysymykset sekä näyttelyteknisistä ratkaisuista että tämän hetkisistä taiteenteoreettisista trendeistä.

(Donald Maguire: Turning the Page: The exhibition of library and archive material at the National Gallery of Ireland)

Alan Crookham, (The National Gallery, Lontoo) esitteli tilanteen, jossa arkistoaineiston sijoittaminen museonäyttelyn yhteyteen ei ollut itsestäänselvyys. Turner and Claude -näyttelyssä arkistoaineiston ja taideteosten esittäminen samassa tilassa jakoi mielipiteitä. Museon taholta haluttiin säilyttää katsojan ja teoksen kohtaamistilanne vapaana ulkopuolisista, katsetta ohjaavista tekijöistä ja aineistot sijoitettiin erilliseen tilaan. Osa museokävijöistä kuitenkin olisi toivonut juuri tuota opastavaa ja näyttelyä avaavaa lisäaineistoa.

(Alan Crookham: Juxtapositions: Turner and Claude – art and document)

Linda Morris (Norwich School of Art & Design) kertoi värikkäästi kohtaamisistaan taiteilijoiden kanssa 1960-luvulta alkaen. Mukana oli useita myöhemmin tunnetuiksi nousseita kansainvälisiä nimiä, kuten Gilbert & George, John Baldessari, Andre Cadere, Hilla Becher, Marcel Broodthaers, Richard Hamilton. Morrisin omassa yksityisarkistossa säilyneiden intiimien dokumenttien kautta välittyi kuva suurten kuvataiteen tapahtumien ja muutospisteiden sekä yksittäisen kulttuurialan toimijan sosiaalisen ja poliittisen toiminnan suhteesta. Yli 40 vuoden aikana kertynyt arkisto tiivistyi vuonna 2012 näyttelyksi “Dear Lynda…” .

Konferenssin toisen pääpuhujan, Münchenin Haus der Kunstin johtajan Okwui Enwezorin luento afrikkalaisesta nykytaiteesta oli niin ikään keskustelua herättävä. Enwezorin ilmaisu  Contemporary African art does not exist in a vacuum, oli samalla kertaa sekä viittaus länsimaisen taidehistorian rajoittuneisuuteen että yksinkertainen toteamus afrikkalaisesta taiteesta, joka koko 1900-luvun on ollut vahva ja elävä ja muuttuva.

Teksti • Maritta Mellais, tutkija, Kuvataiteen keskusarkisto.

Kommentoi