kesäkuu 2013

Keskustellaan, keskustellaan – ja vielä kerran…

Riitta Ojanperä | blogit

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Kävin viikko sitten valtakunnallisilla museopäivillä Kouvolassa ja kuuntelin torstaipäivän esitykset, aiheena poistot museokokoelmista sekä kokoelmien kartutus lahjoituksin ja talletuksin. Aihe oli mitä tärkein koska, kuten joku paikalla ollut totesi, ”museot alkavat olla täynnä”. Museoammattilaisina tiedämme, että kartuntapolitiikka(kin) tarvitsee koko ajan lisää tarkentamista ja priorisointia.

Museokokoelmista tehtävät poistot on ollut tärkeä keskustelunaihe Isossa Britanniassa, jonka museoalan yhteistyöjärjestön Museums Associationin viestintäpäällikkö Maurice Davis (Head of policy and communication) piti aiheesta informatiivisen esityksen. ”Kymmenen vuotta sitten nykyisenkaltaista keskustelua poistoista ei vielä käyty, mutta sen jälkeen asenteet ovat muuttuneet olennaisesti”, hän totesi.

Niin kiinnostava kuin itse poistokysymys onkin, jäin pohtimaan Davisin puhetta siitä, millaisin keinoin asiaa on Britannian museokentällä viety eteenpäin. Davisin esityksen aikana toistuivat varmaan kymmeniä kertoja sellaiset sanat kuin discussion, communication, consultation, explanation ja transparency. Kuulimme, että avain muutokseen oli ollut poistojen positiivisia mahdollisuuksia korostavan keskustelun käynnistäminen ja edistäminen – kommunikaatio, asioiden perusteellinen selvittäminen, selittäminen ja perusteleminen kaikille tarvittaville tahoille, joita on ollut ja edelleen on paljon. Ymmärrystä pitää lisätä, ja asiat hyväksytään usein sen jälkeen, kun niistä on keskusteltu, painotti Davis. Näillä neuvoilla hän evästi myös suomalaisia eteenpäin. Sama teema toistui muissakin päivän puheenvuoroissa. Hyvien keskusteluyhteyksien ylläpitämistä eri toimijoiden välillä alleviivasi EMMA:n johtaja Pilvi Kalhama puhuessaan museonsa talletuksista.

Mutta eikö tuo nyt ole itsestään selvää, siis että keskustellaan ja vuorovaikutetaan. Eikö meillä humanistisen koulutuksen saaneina tai kulturellin toimintaympäristön sivuvaikutuksena ole lähes myötäsyntyinen kyky ymmärtää ja lähestyä kaikkea inhimillistä, kuten esimerkiksi muita ihmisiä. Toisaalta tavataan sanoa, että siitä puhe mistä puute. Voisiko olla niin, että museomaailman toimintakulttuureissa ei sittenkään ole hyödynnetty kaikkia keskustelemisen, konsultoinnin ja läpinäkyväksi tekemisen positiivisia mahdollisuuksia?

Katsotaanpa peiliin. Uskoisin osaavani puhua ja kirjoittaa, mutta osaanko ja haluanko oikeasti kuunnella keskustelukumppania, kaikkia erilaisia keskustelukumppaneita. Antaudunko vuorovaikutukseen vai ”tiedotanko” ympäristölle siitä, minkä itse jo valmiiksi tiedän hyväksi ja oikeaksi ”meille” tai ”teille” kaikille? En kai vaan esitelmöi museoiden avoimuudesta ja menneisyyteen jääneistä norsunluutorneista sokeana sille mahdollisuudelle, että puheellani kaikesta huolimatta edelleen saattaisin asemoida kuulijani jonnekin itseni alapuolelle. Enhän mieleni sopukoissa usko, että ihmisessä, joka ajattelee museoista, kulttuurista tai taiteesta toisin kuin minä, on joku vika, joka pitää tehdä kohteelle tiettäväksi ja joka pitää korjata minun parhaaksi katsomallani tavalla?

Vuorovaikutus tarvitsee aikaa, ja sitähän ei nykytyöelämässä ole kenelläkään koskaan tarpeeksi. Kohtaamisen, kuuntelemisen ja läsnäolon voi myös priorisoida, ja Davisin mukaan niin on välttämätöntä tehdä, jos haluaa edistää asiaansa. Opimme, että eteneminen keskustelevaa tietä on hidasta, mutta se ei haittaa, kun suunta on selvä ja kommunikoinnin tahto ja keinot hallussa.

Davis puhui poistojen hyvästä toteuttamisesta, mutta asetettu tavoite voi olla mikä tahansa. Itse voisin ottaa tulevan kesän lomaohjelmaan edellä esittämieni peruskysymysten mietiskelyn. Puhujamme yhteenvetona esittämästä neljän kohdan ohjeistosta voisin photoshoppailla tai vaikka kirjoneuloa huoneentaulun lomanjälkeistä työelämää varten. Näitä siis älä unohda, kun haluat hyvin viedä tavoitteesi läpi:

  • Selkeä ajattelu.
  • Tarpeeksi aikaa.
  • Toimiva päätöksentekoprosessi.
  • Konsultointi ja läpinäkyvyys.

Teksti • FT Riitta Ojanperä, ma. keskusarkiston johtaja Kuvataiteen keskusarkisto.

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Kommentoi