joulukuu 2013

Arkistokokoelmat Kansallisgalleriassa

Hanna-Leena Paloposki | artikkelit
KKA Boken 2 2013

Suomen Taideyhdistyksen arkistoon kuuluva pöytäkirjasidos ennen sidoksen purkua ja aineiston digitointia. Taideyhdistyksen pöytäkirjat vuosilta 1846-1901 ovat luettavissa osoitteessa www.lahteilla.fi/styp.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Minttu Juvonen

Vuoden 2014 alusta toimintansa aloittavan Kansallisgallerian kokoelma muodostuu taideteoksista, arkistoaineistosta ja esineistä. Kokoelma on valtion omistuksessa olevaa kansallisomaisuutta, joka on talletettuna Kansallisgalleriaan. Arkistoaineiston rinnastaminen taideteoksiin ja kokoelmaperiaatteiden kirjaaminen lakiin Kansallisgalleriasta merkitsee statuksen vahvistusta nykyisen Kuvataiteen keskusarkiston hoitamille arkistokokoelmille. Valtion taidemuseon sisällä arkistoaineisto on jo laskettu osaksi kokoelmaa, kuten ilmenee vuonna 2011 valmistuneesta viimeisimmistä organisaation kokoelmapolitiikasta.

Kansallisgalleriaksi muuttumisen yhteydessä Kuvataiteen keskusarkisto erillisenä osastona lakkautetaan, ja arkistokokoelmat sijoittuvat uuteen kokoelmahallintaosastoon. Organisatorisesti ne yhdistetään nykyisen Valtion taidemuseon kirjaston kanssa arkisto- ja kirjastoyksiköksi. Sen tehtäviin kuuluvat paljolti samat kokoelmahallintatehtävät kuin Kuvataiteen keskusarkistonkin: arkistokokoelmien kartuttaminen, hoito ja hallinta, arkisto- ja kirjastokokoelmien kokoelmatietovarantojen ja -kantojen sisällöllinen hallinta ja kehittäminen, Kansallisgallerian kirjastotoiminnat sekä kokoelmatietopalvelut. Organisaatiomuutoksesta huolimatta arkistokokoelmiin liittyvät toiminnot siis jatkuvat, ja arkistojen parissa työskentelee jatkossa seitsemän henkilöä.

Kokoelmahallintaosastolle kuuluu myös taidekokoelmien perusluettelointi yhteistyössä museoiden kanssa, ja se on läheisessä yhteydessä arkisto- ja kirjastoyksikköön. Kokoelmahallinnan sisäisestä yhteistyöstä on hyötyä koko Kansallisgallerialle.

Kansallisgalleria osallistuu museoiden yhteisen kokoelmahallintajärjestelmän Museo 2015:n pilotointiin arkistokokoelmillaan. Pilotointi alkaa käytännössä helmi-maaliskuun vaihteessa 2014, ja Kuvataiteen keskusarkistossa aloitettu kuvakokoelmiin liittyvien prosessien ja luetteloinnin kehittämistyö yhdistetään siihen. Uuden tietojärjestelmän koekäyttäminen antaa meille hyvän mahdollisuuden samalla tarkastella omaa toimintaa.

Olemme parhaillaan laatimassa arkistokokoelmien asiakas- ja tietopalvelustrategiaa ja pohtimassa, miten tietopalvelun prosesseja voidaan kehittää. Tavoitteena on edelleen korkeatasoinen palvelu, mutta mahdollisimman tehokkaasti hoidettuna. Voimavaroja on jatkossa pystyttävä kohdistamaan entistä enemmän arkistoaineistojen käsittelyyn, järjestämiseen ja luettelointiin. Se on edellytys aineiston saavutettavuudelle, joka puolestaan on koko toimintamme perusperiaate. Uuden strategian mukainen toiminta aloitetaan ensi vuonna (2014). Kirjaston ja arkiston tietopalvelujen keskinäinen yhteistyö korostuu aikaisempaa enemmän, samoin kuin yhteiset periaatteet ja yhdessä sovittu työnjako taidekokoelmaan liittyvän tietopalvelun kanssa.

 

Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto/ Minttu Juvonen

Arkistokokoelmien tutkijasali Ateneum-rakennuksessa.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/ Minttu Juvonen

Tärkeä osa saavutettavuutta on tietokantojen ja aineistojen sekä niitä koskevan tiedon julkaiseminen verkossa. Alkuvuodesta 2013 avattiin arkistokokoelmien oma Lähteillä-sivusto (www.lahteilla.fi), jolla voi erilaisten teemojen ja kokonaisuuksien kautta tutustua kokoelmiin. Uusin verkkojulkaisu siellä on Erkki Kurenniemeä ja hänen arkistoaan esittelevä sivusto. Kuluneen vuoden aikana on julkaistu myös kaksi aineistokokonaisuutta: Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjat liitteineen 1846–1901 ja yhteistyössä Gallen-Kallelan museon kanssa Akseli Gallen-Kallelan digitoidut kirjeet norjalaiselle taiteilijatoverille Carl Dørnbergerille vuosilta 1885–1929. Daniel Nyblinin digitoidut taideteosnegatiivit laitettiin verkkoon jo vuonna 2012, ja niistä tehtiin myös arkistokokoelmien ensimmäinen avoin data -paketti. Tänä vuonna (2013) on tarkoitus avata vielä taidehistoriallisten asiakirja-arkistojen tietokannan Karkin yleisöliittymä verkossa. Pyrimme myös Kansallisgalleriassa jatkamaan aineiston digitointia ja verkkojulkaisemista. Yhteistyö niin Kansallisgallerian museoiden kuin muiden tahojen kanssa korostuu entisestään. Parhaillaan osallistumme Ateneumin taidemuseon kanssa Svenska Litteratursällskapetin suurprojektiin, jossa Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen julkaistaan verkossa erittäin runsain metatiedoin ja kuvin vuonna 2015.

Tuore kuvahankinta Kuvataiteen keskusarkiston valokuvakokoelmiin. Albert Edelfelt perheenjäse-   nineen Haikossa ja kotonaan Helsingissä 1901- 1902, valokuvaaja tuntematon.

Tuore kuvahankinta Kuvataiteen keskusarkiston
valokuvakokoelmiin. Albert Edelfelt perheenjäsenineen Haikossa ja kotonaan Helsingissä 1901-1902, valokuvaaja tuntematon.

Arkistokokoelmat ovat kasvaneet Kuvataiteen keskusarkiston 23-vuotisen olemassaolon aikana valtavasti. Pelkästään loka-marraskuun 2013 aikana kokoelmiin on saatu Tuulikki Pietilän kirjeitä 1930-luvulta, Sinikka Kurkisen kirjeenvaihtoa mm. 1950-luvulta, neljä valokuvaa Albert Edelfeltistä ja koko Galerie Artekin arkisto vuodesta 1953 1990-luvun lopulle. Taidehistoriallisia asiakirjoja-arkistoja eli kuvataiteeseen liittyviä yksityisarkistoja oli syksyllä 1990 vain muutama hyllymetri, kun niitä tätä kirjoittaessani marraskuussa 2013 on yli 210 hyllymetriä. Av-aineistot koostuivat reilut kaksikymmentä vuotta sitten lähinnä äänitteistä – haastatteluista ja muista nauhoitteista – nyt uusin tuotanto on suurimmaksi liikkuvaa kuvaa ja ääntä yhdessä. Leikekokoelma on ainoa osa kokoelmaa, jota ei enää itse aktiivisesti kartuteta. Ostoleikkeiden hankkiminen lopetettiin vuoden 2013 alusta, ja resurssit päätettiin suunnata uniikkiaineistoihin. Leikeaineistoja tulee kuitenkin kokoelmiin koko ajan arkistolahjoitusten mukana, ja museoyksiköt seuraavat laajasti omaa medianäkyvyyttään.

Kuvakokoelmissa on nykyisin arviolta 610 000 kuvaa, ja digitaaliset kuvat ovat jo olennainen osa kokoelmia. Digitaalinen valokuvaus on tuonut mukanaan organisaation itse tuottaman kuva-aineiston huiman kasvun. Digitaalisen kuvakokoelman hallinta on yhä vaikeampaa. Joudummekin jatkossa miettimään kokoelmaobjektin statusta: onko osa digitaalisista kuvista eräänlaisia eri projektien työskentelykuvia ja vain osa varsinaisia pysyvästi säilytettäviä arkistokokoelmaan kuuluvia objekteja?

Kokoelmien valtava kasvu on yksi syy siihen, että kokoelmapoliittisia periaatteita on tarkistettava. Kansallisgallerian arkistokokoelmien kartuntaa on fokusoitava ja hankintaperiaatteita hiottava. Mitä kaikkea voimme ottaa jatkossa kokoelmiin niin, että aineistot on kohtuullisessa ajassa mahdollista saattaa yleisön ja tutkijoiden saataville? Hankintaprosessi toimii nykyisinkin pääosin hyvin, mutta jatkossa hankintapäätöksistä keskustellaan aikaisempaa enemmän yhdessä ja päätökset perustellaan selvemmin. Tehtävä ei ole helppo, koska hankintalinjausten on kuitenkin oltava riittävän väljät. Kansallisgalleriassa pyrimme myös aikaisempaa enemmän ottamaan huomioon museoiden kartuntapolitiikan, vaikka taideteosten ja arkistoaineiston hankintalinjaukset eivät voi jatkossakaan olla identtiset. Arkistokokoelmia on katsottava laajemmasta näkökulmasta ja otettava muun muassa huomioon taiteilijoiden ohella erilaiset yhteisöt ja instituutiot sekä museohistoria. Arkistoaineiston on muodostettava riittävän laaja ja syvä konteksti taideteosten tutkimisille ja esittämiselle.

Teksti • Hanna-Leena Paloposki, tutkija, Kuvataiteen keskusarkisto.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi