joulukuu 2013

Brittiläiseen taiteeseen tutustumassa: Tate Britainin uusi kokoelmanäyttely

Hanna-Leena Paloposki | ajankohtaista
Tate esitteet 2 2013

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Jenni Nurminen

Osallistuin heinäkuun alussa OpenCulture2013 -kongressiin Lontoossa, ja minulla oli samalla tilaisuus käydä tutustumassa sekä Tate Britainin arkistokokoelmien hoitoon lontoolaisen kollegani Allison Fosterin johdolla että museon toukokuussa avattuun uuteen kokoelmaripustukseen. Uuden kokoelmanäyttelyn taustalla on Tate Britainin johtajana huhtikuussa 2010 aloittanut Penelope Curtis, joka halusi esitellä museon 500 vuotta kattavaa brittiläisen taiteen kokoelmaa uudella tavalla. Kokoelmien esittely uudistettiin samalla, kun käyttöön saatiin juuri remontoidut tilat. Ne mahdollistavat muun muassa aikaisempaa enemmän suurienkin veistosten esittelyn.

Tate Britainin uusi ripustus on kronologinen; kyse on nimenomaan ajasta, ei taiteen tyylillisestä kronologiasta. Perusideana on, että museokävijä on aikamatkustaja, joka kulkee läpi brittiläisen taiteen 1500-luvulta aina 2000-luvulle. Jokaisen salin lattiaan on kultanumeroin merkitty vuosikymmen, josta salissa esiteltävä taide lähtee liikkeelle. Lattiaan kiinnitetyt numerot kertovat, että kokoelmaripustuksen on tarkoitus antaa pysyvämpi katsaus Iso-Britannian taiteeseen, eikä sitä kokonaisuutena ole tarkoitus vaihtaa usein. Yhdeltä taiteilijalta saattaa olla esillä useita teoksia, mutta kun edetään ajallisesti, taiteilijakohtaisia ryhmiä ei ole tehty. Teoksia on esillä kaikkiaan noin 500, ja maalaukset on osittain ripustettu pariinkin kerrokseen.

Teoslappujen tiedot on karsittu vain olennaiseen, eikä niissä tarjota avaimia tulkintaan. Se onkin yksi ripustuksen taustaidea: kuraattorien tehtävänä ei ole tarjota katsojille valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja. Saleissa oli kuitenkin muistikuvani mukaan hyvää tausta- ja lisätietoa antavia seinätekstejä.

Aikamatkakierroksen lomassa on saleja, joissa on tiuhempaan vaihtuvia kokonaisuuksia, Ateneumin taidemuseon fokusnäyttelyiden tyylisiä pieniä kokoelmanäyttelyitä. Lisäksi on paperipohjaisten teosten esittämiseen varattuja tiloja, jotka eivät noudata yleiskierron kronologiaa. Käydessäni siellä yhdessä salissa oli esimerkiksi teemana taiteilijoiden omakuvat, joiden yhteydessä käsiteltiin myös Taten kokoelmahistoriaa. Tämä historia oli esillä myös erillisessä salissa, jossa se käytiin läpi tilaa kiertävän aikajanan, tekstien ja valokuvien avulla. Mieleeni jäi, että kummankin tilan teksteissä pohdittiin kiinnostavasti kokoelman keräämisen problematiikkaa ja painotuksia, myös kriittisin äänensävyin. Oman instituution historiaan ei siis julkisestikaan tarvitse suhtautua hymistellen.

Kokoelmanäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy. Punnalla saattoi ostaa kokoelmatilojen alusta pienen opaskirjasen Meet British Art. Tällainen edullinen pikkujulkaisu on erittäin mukava ja toimiva konsepti lyhyine teksteineen, kuvineen ja pohjapiirroksineen. Erikoisnäyttelyihin on pääsymaksu, mutta niissä puolestaan jaettiin kyseistä näyttelyä koskeva pieni kirjanen ilmaiseksi. Erinomaista palvelua!

Ulkomailla matkustaessa kaipaa usein hyvää yleisesitystä kyseisen maan taiteen historiasta. Kronologinen ripustus on siihen soveltuva ratkaisu. Tate Britainissa valittu tiukka kronologia, joka ei ryhmittele teoksia tyylillisin perustein tai suuntausten mukaan, tarjoaa yllättäviä rinnastuksia ja tuo hyvin näkyväksi sen tosiasian, joka museokävijältä helposti jää pimentoon: samaan aikaan tehtiin hyvinkin erilaista taidetta, eivätkä tyylilliset siirtymät todellakaan tapahtuneet yhtäkkiä tai kaikkialla. Pienehkössä vuoden 1915 salissa tämä tuli esiin erityisen selkeästi, kun yhteen oli koottu muutaman vuoden säteellä tehtyjä, keskenään hyvinkin erilaisia teoksia.

Tate Britainin uusi kokoelmanäyttely oli minusta valaiseva, uutta opettava, innostava; se antoi myös pohtimisen aiheita. Ymmärtääkseni se on saanut englantilaisessa lehdistössäkin hyvin myönteisen vastaanoton.

Teksti • Hanna-Leena Paloposki, tutkija, Kuvataiteen keskusarkisto.

Kommentoi