joulukuu 2013

Guidelines for Selecting Solid-State Lighting for Museums

Kirsti Harva | lukuvinkit

Museoiden teknisistä kysymyksistä (ilmastointi, valaistus jne.) julkaistaan aika niukasti kirjallisuutta. Tuntuu, että jokainen joutuu suunnistamaan yksin vaikeassa, vähintään puoliteknisessä maastossa. Parhaatkaan käytännöt eivät helposti siirry naapurille edes nettiaikanamme.

Ilahduin kovasti, kun kollega vinkkasi julkaisusta ’Guidelines for Selecting Solid-State Lighting for Museums’.  Olemme juuri nyt tilanteessa, jossa museovalaistus on ottamssa valtavaa harppausta kohti uutta teknologiaa: LEDvaloja. J Paul Getty Trust ja Canadian Conservation Institute (CCI) ovat yhdessä julkaisseet laajan selvityksen ja tilannekatsauksen aiheesta kipuilevalle museoväelle.

Getty on kaikille tutumpi, CCI on nimensä mukaan instituutti, jolle Kanadassa on keskitetty sekä konservointia että materiaali- ja museoteknistä tutkimusta. Tutkimuslaitos on suuri, resurssit sen mukaiset ja julkaisutoiminta vilkasta.

Julkaisu on monen raportin ja selvityksen summa. Kyseessä olevan julkaisun taustalla on vuonna 2011 pidetty workshop. Vaikka LEDtekniikka kehittyy hurjaa vauhtia, julkaisu ei ole ehtinyt vanhentua. Tekniset perustiedot pysyvät, sen jälkeen jokaisen on itse omassa tilanteessaan tehtävä oma ratkaisunsa. Tekninen tausta antaa eväitä ratkaisuntekoon. Annetut kriteerit auttavat muistamaan kaikki eri näkökohdat.

Aluksi selvitetään LEDien tekniset ominaisuudet selkeästi. Mitä seuraa himmentämisestä? Mistä aiheutuu vilkkuminen? Milloin voi valita retrovalaisimet? Julkaisu kannustaa kokeilemaan: laitetaan monien eri tuottajien valaisimet rinnakkain valaisemaan valkoista seinää ja vertaillaan. Onneksi valmistajia ja myyjiä alkaa olla markkinoilla, että voi tehdä valintaa. Yleisesti lienee jo tiedossa, että ne eivät tuota ollenkaan UV-säteilyä, jonka kanssa museoissa joudumme yleensä painimaan. Sen sijaan aallonpituusspektreissä joillakin alueilla olevat terävät piikit saattavat aiheuttaa yllättäviä ongelmia herkille materiaaleille, jollei hankinnan yhteydessä tuotetta tarkisteta huolellisesti. UV:n ja näkyvän valon vaikutuksista esineisiin kerrataan olennaiset tiedot, tuttuakin asiaa, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta.

Julkaisu listaa selkeästi monia muitakin tarkistettavia asioita, ei vähäisimpänä ’laatutakuun’. LED-valaisimet ovat periaatteessa pitkäikäisiä, mutta mikäli jossakin tuotteessa ilmenee pian hankinnan jälkeen äkkinäisiä valon laadun muutoksia, on hyvä olla ’takuu’, joka korvaa ’valuviat’. Huoltovarmuus on yksi kriteeri. Kertainvestointina LEDvalaistukseen siirtyminen on kallis panostus. Sitä kompensoi sähkönkulutuksen huomattava lasku. Eräässä vertailumuseossa on hinta kompensoitunut kolmessa vuodessa. Vertailua tehdään myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Julkaisu antaa hyvät pähkinänkuoriohjeet, mitä kaikkea valinnassa pitää muistaa tarkistaa, kun puntaroi eri valmistajien tuotteita. Käytännön kokeista on paljon hyötyä, koska visuaalinen aspekti on niin tärkeä museovalaistuksessa. Päätöshän on aina tekniikan ja estetiikan yhteistulos.

Museovalaistuksen pohdinta on ikuista riskien hallintaa saavutettavuuden ja vahingonaiheuttamisen välillä: tasapainoilua oman sukupolvemme oikeudesta nähdä ja tulevien sukupolvien mahdollisuudesta katsella samoja teoksia. Ikuinen dilemma.

Teksti • Kirsti Harva, johtava konservaattori, Valtion taidemuseo

Kommentoi