• Museums and the Web 11.-14.4.2012 San Diego, USA  http://www.archimuse.com/mw2012/pdfs/mw2011-call.pdf
• The International Committee for Documentation of the International Council of Museums (ICOM-CIDOC) CIDOC2012 – Enriching Cultural Heritage Conference 10.-14.6.2012 Helsinki          http://www.cidoc2012.fi/
• LIBER (Association of European Research Libraries) 41st Annual Conference 27.-30.6.2012 Tartto      http://www.libereurope.eu/
• Digital Humanities 2012 16.-22.7.2012 Hampuri http://www.dh2012.uni-hamburg.de/
• IFLA (The International Federation of Library Associations and Institutions) Libaries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering – WLIC 2012 11.-16.8.2012 Helsinki  http://www.ifla2012.fi/
• ICA International Council on Archives Congress 2012 20.-25.8.2012 Brisbane, Australia                    http://www.ica2012.com/
• IGeLU Conference – International Group of Ex Libris 11.-13.9.2012 Zürich                                                            http://igelu.org/
• The 10th Triannual Nordik Committee for Art History Conference NORDIK 2012 24. – 27.10.2012 Stockholm  http://nordicarthistory.org/conference
• Bibliotheca Baltica 25.-26.10.2012 Tallinna  http://baltica.lnb.lv/symposiums/

Järjestäjä: Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys, Valtion taidemuseo

Paikka: Ateneumin taidemuseo ja Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki

Aika: 15. – 17.2.2012

YLEISÖJEN PARHAAKSI!

Taidemuseoalan teemapäivät järjestetään kymmenennen kerran jälleen helmikuussa. Kolmipäiväisillä teemapäivillä keskitytään taidemuseoiden yleisöihin ja kävijöihin.

Aihetta tarkastellaan uusimman tutkimustiedon valossa ja keskustellaan kotimaisten ja ulkomaalaisten asiantuntijoiden johdolla siitä, mitkä ovat museoiden yleisötyön haasteet ja mahdollisuudet.Seminaari tarjoaa näkökulmia ja työvälineitä yleisölähtöiseen ja osallistavaan taidemuseotyöhön niin yritysyhteistyön, palvelumuotoilun kuin näyttelysuunnittelunkin näkökulmista. Ohjelma on suunnattu taide- ja kulttuurihistorian museoissa työskenteleville, mutta myös muille museotyön kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille sekä opiskelijoille. Teemapäivät järjestetään nyt kymmenennen kerran.

Varaa paikkasi ajoissa!Ilmoittaudu 31.1.2012 mennessä oheisen linkin kautta.

Lisätietoja: Helka Ketonen, KEHYS, teemapaivat(at)fng.fi, puh. 09 173 361

The 10^th Triannual Nordik Committee for Art History Conference NORDIK 2012

Presentation/Representation/Repression

The Critical Production of Display and Interpretation in Art History

24-27 October 2012, Stockholm University and Södertörn University

Keynote speakers:

• Professor Charlotte Klonk, Humboldt-Universität, Berlin
• Professor Pamela M. Lee, Stanford University
• Professor Matthew Rampley, University of Birmingham

Display and interpretation are central to all forms of art historical practice. Take, for instance, the interpretation of images through reproductions, the display and interpretation of artworks in installations, ephemeral gestures, the juxtaposition of non-verbal and verbal signs on printed pages, walls, in the air, etcetera. Whether approached from the standpoint of museums, academia, publishing houses or outside institutions, display is no mere function of interpretation. It is a component in a complex interpretative situation. This is no innocent situation but one that can be regarded as part of discursive practice, where the task of presentation of objects and images and representation of art historical meaning and knowledge – consciously or unconsciously – embrace elements of historical evaluation, ideological perceptions and epistemological standpoints.

How do we go about the critical production of displays and interpretations? How can we understand their historical or contemporary production? These questions are of seminal importance for historians of art across disciplines, institutional habitats, research fields, or of preferred research objects. An obvious background is the discussions of the last decade about changing forms of presentation, visual technologies and strategies of interpretation. This conference encourages critical reflection on these issues.

We invite paper proposals for the 21 sessions spanning a wide range of topics.

Submit a 1-2 page abstract, brief c.v. (two pages max.), and full contact information by January 15, 2012.

NB: Direct your communication both to the chairs of relevant sessions and to the conference organisers at: papers.nordik2012@arthistory.su.se

Kuva: Riikka Notkola

1.6.2011, Menlo Park, Kalifornia

Olen viettänyt lukuvuoden 2010-2011 Fulbright-stipendin turvin San Franciscon modernin taiteen museossa SFMOMAssa tutkimassa museopedagogiaa ja monikulttuurista taidekasvatusta. Monikulttuurisen taidekasvatuksen museossa olen määritellyt väljästi tarkoittamaan (taide)maailman erilaisien todellisuuksien tarjoamista moninaisille yleisöille.

San Franciscon modernin taiteen museo oli perustamisvuonnaan 1935 ensimmäinen modernia taidetta esittänyt museo Yhdysvaltojen länsirannikolla. Museon kokoelmaa ja modernin taiteen alkua symboloi museossa lähes aina esillä oleva maalaus Matissen “ La femme au chapeau, 1905”. Matissen maalauksesta tekee ajankohtaisen SFMOMAssa vastikään avautunut megaluokan näyttely “The Steins Collect”, joka esittelee Picasson ja Matissen taidetta heidän keräilijöidensä ja tukijoidensa kalifornialaisen Steinsin perheen tarinan kautta. SFMOMAn lisäksi olen palannut yhä uudelleen näyttelyvieraan roolissa läheisen Oaklandin kaupungin museoon, Oakland Museum of California, OMCAan. OMCAn kertoo moniäänisiä tarinoita Kaliforniasta tieteenalat ylittävän näyttelysuunnittelun keinoin, joka mahdollistaa mm. taiteen, luonnontieteen ja historian kokoelmien vuoropuhelun galleriatiloissa.

Lapsivieraat tulevaisuuden kohdeyleisönä

Oma tutkimukseni on sisältänyt havainnointia haastattelujen ja näyttelyvierailuiden muodossa, mutta myös tekemistä ja osallistumista SFMOMAn tulevaisuuden toiminnan kehittämiseen. SFMOMAssa on ymmärretty ettei museo voi tarjota kaikkea kaikille. Kävijätutkimukset ovat tärkeä osa kehitystoimintaa, joka ohjaa mm niitä valintoja, joilla museo toivoo saavuttamansa diversiteettisempiä käyttäjäryhmiä. Työnkuvaani SFMOMAssa lukuvuonna 2010-2011 kuului kävijätutkimuksen toteuttaminen paikallisten lukio-opettajien keskuudessa, jonka pohjalta uudistetaan opetusmateriaaleja sekä kehitetään yhteistyötä paikallisten koulujen kanssa lähitulevaisuudessa. Työskentely museopedagogina museon perhepäivien taidetyöpajoissa on tarjonnut aitiopaikan seurata nelivuotisen perheille suunnatun ohjelmiston kehittämishankkeen loppuvaihetta, jonka tavoitteena moninkertaistaa sekä tarjotun ohjelmiston että perhevieraiden määrä.

Randi Korn& Associates, Inc vuosina 2009-2010 SFMOMAssa tekemien kävijätutkimuksen mukaan perhepäivien aikuiset kävijät edustavat etnisesti diveristeettisempää joukkoa, kuin aikuisvierailijat muutoin. Koululaisvierailujen myötä tavoitetaan sellaisten perheiden lapsia, jotka eivät muuten kuuluisi kävijätilastoja hallitsevaan korkeasti koulutettujen museokävijöiden ryhmään. Tieto perheille suunnatusta toiminnasta myös toimii motivaationa museovierailun taustalla. Aikuisvierailijoiden kohdalla on merkittävää, että 67% kävijöistä oli lapsuudessaan vieraillut taidemuseossa koulun kanssa ja 61% perheen kanssa. Erittäin suuri korrelaatio taidemuseovierailun ja lapsuuden museokäyntien välillä on silloin, jos henkilö on vieraillut museossa lapsena sekä perheen kanssa, että kouluryhmän mukana. Perheet ja koululaisryhmät tulevatkin myös jatkossa olemaan yksi tärkeimmistä strategisista kohderyhmistä ja museo pyrkii aktiivisesti kehittäämän heille suunnattua tarjontaansa.

Parhaillaan tehtävät kävijätutkimukset tuottavat tietoa erityisesti SFMOMAssa alkamassa olevan laajennuksen ja organisaatiouudistuksen käyttöön. Uudistusta ohjaavat tammikuussa 2011 haastattelemani SFMOMAn museolehtori Julie Charlesin (Associate Curator of Education) mukaan käsitteet: “magnetic, generous and transformation” (vetovoimainen, antelias ja muuntuva). Kyse on paradigman muutoksesta staattisesta esittämisestä dynaamiseksi vuorovaikutukseksi, jossa erilaiset kävijäryhmät myös muokkaavat museota. Tällöin kysymyksen”kuka tulee museoon” sijaan on ensisijaisempaa kysyä miten museo kykenee tulevaisuudessa muuntumaan ja kertomaan moniäänisiä tarinoita vuorovaikutuksessa erilaisten kävijöidensä kanssa.

Pedagoginen tietotaito muutoksen moottorina

Onnistuneen muutoksen keskiössä on museon halu kuunnella erilaisten yleisöjen tarpeita ja mahdollisuus sekä kyky muuttua saadun palautteen pohjalta. Oakland Museum of California, OMCA on esimerkki museosta, jossa nämä ominaisuudet toteutuvat.

Kuva: Riikka Notkola

OMCA on juuri saamassa valmiiksi valtavan 62 miljoonan dollarin remontin, jonka yhteydessä se on uudistanut näyttelyripustuksensa ja pedagogisen ohjelmistonsa. Haastattelin tammikuussa 2011 uudistuksesta vastaavaa René de Guzmania (Senior Curator of Art), jonka visio on ollut museokäyntprosessin uudelleen keksiminen “reinventing the museum experience”.

Uudistuksen yhteydessä museo kysyi yleisöltään mitä se haluaa. Yleisö halusi penkit kaikkiin galleriatiloihin, väriä seinille ja vastauksia nykytaiteen herättämiin hämmentäviin kysymyksiin. Museo toteutti nämä toiveet. Myös museopedagoginen osaaminen integroitiin näyttelysuunnitteluun sen alkumetreiltä alkaen. Museopedagogi Karen Nelson sai vaativan tehtävän koordinoida näyttelynrakennusprosessia ja vastata siitä, että kuraattorit muistavat jokaisen galleriatilan yhteydessä pohtia näyttelyripustusta yleisön näkökulmasta. Yli 900 taideteosta museon kokoelmista järjestettiin vaikeiden kronologisen tai tekniikkaan perustuvan luokittelun sijaan helposti lähestyttävin teemohin kuten: ihminen, maisema, tai luonto. Uudistuksen myötä taidegallerioihin on integroitu elementtejä museon luonnontieteellisistä ja historiallisista kokoelmista. Tämä onnistunut esimerkki kävijäkeskeisestä näyttelysuunnittelusta saa toivottavasti lisää tukea tulevaisuudessa ja kävijöiden osallistamisen mahdollisuuksia ja rajoituksia suunnitteluun voidaan ymmärtää paremmin. René de Guzman kiteyttää museopedagogiikan roolin museossa seuraavasti:

“Ultimately we all have educational responsibilities. Curators have to understand that they need to let public to understand what experiencing work of art is like and what it can be like. And that is part of our responsibility. We simply cannot just put art on the wall and walk away. We really have to take the responsibility to make people understand why we put it on the wall and why that is important which is traditionally educational function. – One of the great successes in OMCA is our ability internally to work across functions. You know traditionally there is this tension between educational and curatorial. Curatorial thinks education is trying to dumb things down and education thinks curatorial has no interest in public. So we have a very intimate relationship with education department. And that is one of the things we are really conscious of in terms of our new museum model.”

Uudistuksen myötä museo pystyi esimerkiksi moninkertaistamaan sen ajan, jonka keskimääräinen kävijä normaalisti viettää galleriatilassa. OMCAssa nykytaiteen herättämiin kimurantteihin kysymyksiin on varattu oma pedagoginen galleriatilansa museon keskellä. Se herättää oman aktiivisen toiminnan kautta pohtimaan mikä on taidetta ja mikä ei. Digitaalisen teknologian pedagogiset mahdollisuudet on hyödynnetty galleriatiloissa käytettävillä sovelluksilla, joiden avulla voi esimerkiksi piirtää omakuvan, joka heijastuu heti sen piirtämisen jälkeen museon kokoelmista valikoitujen muotokuvien keskelle. OMCA arvostaa SFMOMAn tavoin yleisön halua tallentaa muistonsa taiteesta valokuvin, kuvauskiellon sijaan kyltti museon sisäänkäynnillä varoittaa: “Please, Don’t lick the painting”.

Myös SFMOMA suhtautuu omalaatuisella ja kokonaisvaltaisella tavalla museopedagogian rooliin ja vastuualueisiin museossa. SFMOMAn Education-osaston päällikkö Dominic Wilsdon (Leanne and George Roberts Curator of Education and Public Programs) on yksi museon kuraattoreista. Tämä tarkoitta muutosta perinteisestä työnjaosta, jossa ensin suunnitellaan näyttely ja sen jälkeen tuotetaan siihen päälle pedagoginen ohjelmisto. Wilsdon kuvailee toukokuussa 2011 San Franciscon modernin taiteen museota seuraavasti:

“ The thing that is meaningful, interesting and valuable in the way this museum is set up in its programming areas is that it´s a little bit like University faculty where you have specialists in different areas. All the curatorial heads of department are on the same level: myself and curators of painting, sculpture, photography, architecture, design and media art. There is no chief curator. So we have a very horizontal and collaborative relation across departments. And our own department doesn’t have a client relationship with exhibition curators the way it exists in some other museums. We rather pursuit our own agenda. We pursuit it in relation to what other curators are doing. But there’s not the sense of ‘what is education doing for this exhibition’ the way I think was the case when I first came to museums ten years ago. “

Kalifornian museopedagogisessa mallissa on paljon annettavaa kaikille museoille, jotka ovat kiinnostuneet yleisösuhteensa kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Näen museopedagogisen osaamisen tiiviimmän integroimisen näyttelysuunnitteluun tärkeänä tulevaisuuden mahdollisuutena, johon ehdottomasti kannattaa tarttua.

Teksti • Riikka Notkola. Kirjoittaja on taiteen maisteri ja Fulbright -stipendiaatti San Franciscon modernin taiteen museossa Yhdysvalloissa. Hän pitää kokemuksistaan blogia: ameriikanmuseo.wordpress.com.

Lisälukemistoa: San Franciscon modernin taiteen museo, www.sfmoma.org Oakland Museum of California, http://museumca.org/

Tietokanta pohjautuu Valtion taidemuseon kirjaston omaan Kirjav@- kokoelmaluetteloon, mutta sitä on täydennetty luetteloimalla puuttuvia aineistoja Kansalliskirjaston kokoelmasta ja poimimalla viitetietoja yleisemmistä bibliografisista lähteistä kuten Fennicasta, ARTOsta ja Suomen historiallisesta bibliografiasta. Bibliografiaan luetteloidaan myös artikkeleita valikoiduista aikakausjulkaisuista ajalta, jolta bibliografisia lähteitä ei ole käytettävissä. Bibliografian aineisto käsittelee Suomen kuvataiteen historiaa 1800-luvulta n.1960-luvulle, mutta siihen sisältyvien julkaisujen ilmestymisaika ulottuu 1800-luvulta tähän päivään.

Tietokantaa on tuotettu koko ajan suoraan tietoverkkoon. Aineiston pääluokittelu näkyy aloitussivulta http://kirjava.fng.fi/bibliografia/bibliografiat.php Ryhmien otsikoita klikkaamalla näkee tarkempaa jaottelua, joka on vielä monilta osin kehittelyn alla.

Valikon alussa olevan Taiteilijat-ryhmän taiteilijat on valittu lähinnä matrikkeleista sen perusteella, onko taiteilija debytoinut vuoteen 1969 mennessä. Näyttelyluettelot kirjautuvat expografiaan ja taiteilijaa koskevat kirjat ja artikkelit bibliografiaan automaattisesti Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmaan luetteloidusta materiaalista. Jos taiteilijan teoksia on Ateneumin taidemuseon kokoelmassa, on taiteilijan tiedoissa linkki Valtion taidemuseon taidekokoelmat -sivulle taitelijan teoksiin. Samoin löytyy linkki taiteilijaa koskevaan aineistoon Kirjav@ssa.

Taidehistoriaa, suuntauksia ja taidemaailmaa koskevan aineiston keruu ja ryhmittely on kesken. Aineisto on tavallisesti aakkosjärjestyksessä, mutta järjestys voisi olla joiltakin osin myös kronologinen. Jos viitetieto on saatu hyvin karkeasti luokitellusta lähteestä kuten ARTO:sta, se pyritään tarkistamaan. Tärkeitä lähteitä käydään jatkuvasti läpi.

Valtion taidemuseon kirjaston asiasanaston kehittämisprojekti on alkanut. Sanastolla on tärkeää yhteys toisaalta bibliografian ryhmittelyyn ja toisaalta tiedonhakuun. Otsikoiden kääntäminen englanniksi toisi aineistolle tarpeellista kansainvälistä näkyvyyttä. Bibliografian laajentaminen nykytaiteen suuntaan on myös mahdollista. Kommentit ovat tervetulleita kirjaston palvelusähköpostiin VtmKirjasto@fng.fi

Teksti • Irmeli Isomäki, vastaava tietoasiantuntija ja Mira Rissanen, kirjastoamanuenssi, Valtion taidemuseon kirjasto

Maakuntamuseot (22), aluetaidemuseot (16) ja valtakunnalliset erikoismuseot (16) kuuluvat korotetun valtionosuuden piiriin (+10%) ja tämä lisäraha on tarkoitettu museolle valtakunnallisten tai alueellisten tehtävien hoitamiseen. Nyt toista kertaa käyty neuvottelukierros osoitti, että yhteistyö on selvästi lisääntynyt sekä erityyppisten museoiden kesken että alueella toimivien muiden kulttuurilaitosten, kirjastojen ja koululaitosten kanssa. Synergiaetuja haetaan mm. yhteistuotannoilla, neuvottelu- ja koulutuspäivillä sekä markkinoinnin ja viestinnän koordinoinnilla.

Kukin museo kiteytti alueellisen toimintansa kolme päätavoitetta vuosille 2011-2013 suunnitelmamatriisin etusivulle. Aluetaidemuseoiden nostot ovat yksilöllisiä ja kunkin alueen erityistarpeista lähteviä toiminnallisia tavoitteita, mutta joukosta löytyy myös yhteisiä teemoja kuten visuaalisen taiteen merkityksen kasvattamiseen tähtäävät toimenpiteet alueen kokonaiskehittämisessä, saatavuus ja saavutettavuus asioiden korostaminen sekä hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät hankevalmistelut. Perinteinen kiertonäyttelytoiminta on paikoitellen hiipumassa ja toimintoja on ryhdytty keskittämään vahvemmin museon omiin tiloihin ja siellä erityisesti tasokkaaseen pedagogiseen toimintaan.

Kuntaliitokset ja vähentyneet näyttelytilat tekevät paikallisen identiteetin säilymisen ja kehittymisen haasteelliseksi. Yhteistyö kirjastojen kanssa on onneksi tarjonnut useille alueille yhteistyökumppanuuksia ja näyttelytiloja, koululaisryhmien bussikuljetuksiin on löydetty rahoitustukea ja kuntien taidekokoelmien kartoitukset on aloitettu.

Tulevaisuuden kannalta keskeinen vaikutuskanava näyttäisi olevan alueen kulttuuriperintöstrategioiden työstäminen niin että museopalvelut ovat niissä aktiivisesti mukana. Kunnat ja kylät on saatava tässä yhteistyöhön mukaan museokentän kanssa, jotta katoava kulttuuri- ja taideperintö saadaan talteen, ja että kuntalaisille tehdään suotuisaksi visuaalisesti rikkaan ja alueelle tyypillisen visuaalisen ympäristön kehittäminen ja siitä nauttiminen.

Teksti • Helka Ketonen, erikoisasiantuntija, Kehittäninen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS

Tutustu konferenssiin osoitteessa http://blogs.helsinki.fi/imagining-spaces-places/

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, FM, VTM, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Carl-Johan af Forselles oli aktiivinen toimija Suomen taidemaailmassa ja kirjoitti paljon. Hänen artikkeleitaan, esseitään ja taidekritiikkejään on julkaistu lukuisissa näyttelyluetteloissa, lehdissä ja muissa julkaisuissa. Modernismia ja suomalaista ei-esittävää taidetta käsitelleen teoksen ”Kymmenen taiteilijaa” (1962) af Forselles toimitti yhdessä ystävänsä, taiteilija Lars-Gunnar Nordströmin kanssa. Arkistolahjoituksen mukana tuli af Forsellesin tekstiluonnoksia myös tämän kirjan suunnitteluun ja valmisteluun. Ei-esittävästä taiteesta ja etenkin konstruktivismista ja konkretismista af Forselles kirjoitti moniin muihinkin julkaisuihin.

Af Forselles toimi lisäksi asiantuntijana taidenäyttelyjen järjestämisessä, kirjoitti yksittäisten taiteilijoiden monografioita ja toimi kymmenisen vuotta Taide-lehden toimitusneuvoston jäsenenä. Vuonna 1984 hän sai Suomen Taideyhdistyksen ensimmäisen taidekirjallisuuspalkinnon.

Carl-Johan af Forsellesin arkistossa saa mielenkiintoisen katsauksen tämän taiteentuntijan ajatuksiin ja tapaan työstää tekstiä, kun vertailee lukuisia muistiinpano- ja luonnoskonsepteja valmiisiin artikkeleihin – arkistoaineistosta löytyy tekstejä monista eri kirjoittamisen vaiheista. Muistiinpanolehtiöitä ja -papereita on arkistossa runsain mitoin, ja kirjoittajan selkeän käsialan ansiosta ne ovat helposti luettavissa. Suomenruotsalainen af Forselles kirjoitti sekä suomeksi että ruotsiksi.

Af Forselles ystävystyi monien taiteilijoiden kanssa, Nordströmin ohella muun muassa Per Steniuksen, Anitra Lucanderin ja Tapani Raittilan kanssa. Carl-Johan af Forsellesin arkistosta löytyykin monenlaista materiaalia näistä taiteilijoista. Edustettuina ovat myös vaikkapa Erik Granfelt, Ernst Mether-Borgström, Raimo Reinikainen, Sam Vanni ja Rafael Wardi sekä Galerie Artek, taiteilijaryhmä Dimensio ja Vapaa taidekoulu.

Lehtileikkeitä af Forselles keräsi ahkerimmin 1980-luvulla. Pääosin suomalaisista sanomalehdistä leikatut taidetta käsittelevät jutut on huolellisesti päivätty. Af Forselles arkistoi keräämänsä aineiston muutoinkin melko järjestelmällisesti. Suurelta osalta jo valmiiksi aiheittain kansioihin pakattu aineisto helpotti huomattavasti luettelointia, kun se saatiin arkistolahjoituksena Kuvataiteen keskusarkistolle.

Kirjoittajanuransa ohella modernistisen taiteen keräilijänä ansioitunut af Forselles lahjoitti yli 400 teosta käsittäneen taidekokoelmansa Joensuun taidemuseolle muutamaa vuotta ennen kuolemaansa, alkuvuodesta 2007. Tarkoituksena oli, että kokoelma pääsisi paremmin näkyville, suuremman yleisön iloksi yksityisen keräilijän huomasta. Kokoelmasta tehdystä Joensuun taidemuseon julkaisusta ”Suomalaista modernismia – Forselles-kokoelma” (2008) löytyy myös af Forsellesin bibliografialuettelo.

Carl-Johan af Forsellesin arkisto on lähes kaikilta osiltaan tutkijoiden vapaasti käytettävissä. Valokuvat ovat Kuvataiteen keskusarkiston kuva-arkistossa ja muu aineisto taidehistoriallisissa asiakirja-arkistoissa. Carl-Johan af Forsellesin arkistoon liittyy myös Valtion taidemuseon kirjastolle tehty kirjalahjoitus, joka sisälsi 247 kirjaa ja joitakin taidelehtien irtonumeroita.

Lahjoitettua materiaalia saatiin kaiken kaikkiaan 34 isoa pahvilaatikkoa ja kassia. Niiden sisältö käytiin läpi, järjestettiin ja siirrettiin arkistokelpoisiin koteloihin, joita muodostui pelkästään asiakirjojen osalta peräti 55 kappaletta. Tämä mittava arkisto on saatu luetteloitua pääpiirteissään, mutta yksityiskohtaisemmin vasta pieni osa. Aineisto odottaa tutkijoita perehtymään tarkemmin saloihinsa!

Teksti • Anna Lindfors, FM, vs. amanuenssi, Kuvataiteen keskusarkisto

Kirjallisuutta:

Lindgren, Liisa: ”Carl-Johan af Forselles – intellektuelli eturintamassa”. teoksessa Kirjoituksia taiteesta 2 – Kuvataidekriitikkoja, taide-elämän vaikuttajia ja valistajia. toim. Ulla Vihanta & Hanna-Leena Paloposki. Kuvataiteen keskusarkisto 5. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto, Helsinki, 1998. ISBN 951-53-1864-5 (nid.). 135 s. : kuv., s. 118–135.

Reinikainen, Raimo & Vihanta, Ulla: ”Kuolleet: Taidekeräilijä Carl-Johan af Forselles”. Helsingin Sanomat 10.11.2010.

Suomalaista modernismia – Forselles-kokoelma. toim. Eino Nieminen. Joensuun taidemuseon julkaisu 1/2008. Joensuun taidemuseo, Joensuu, 2008. ISBN 978-951-8971-31-6 (sid.). 155 s. : kuv.

Tämä Bergenissä järjestetty konferenssi oli ensimmäinen suunnitteilla olevasta kolmen konferenssin sarjasta. Audiences Norwayn johtaja Harm-Christian Tolden kertoo konferenssin verkkosivuilla uskovansa verkostoitumisen ja laajan keskustelun olevan tärkeitä työvälineitä kulttuurilaitoksille yleisöihin liittyvässä työssä. Hänen mukaansa yleisötyö koskettaa koko organisaatiota. Tolden uskoo myös eri kulttuurilaitosten ja taiteen alojen yhteistyön mahdollisuuksiin. Arts and Audiences -konferenssien tarkoituksena onkin tuoda yhteen pohjoismaisia kulttuurin eri aloilla ja eri tehtävissä työskenteleviä ihmisiä keskustelemaan yleisöihin liittyvistä haasteista sekä jakamaan kokemuksiaan yleisöihin liittyvästä työstä. Tässä ensimmäisessä konferenssissa pohdittiin muun muassa sitä:

1) millaisia haasteita yhteiskunnalliset muutokset tuovat kulttuurilaitosten yleisötyöhön

2) miten uudenlaiset yhteistyön muodot eri kulttuurilaitosten välillä voivat auttaa lisäämään yleisöjen sitoutumista ja osallisuutta kulttuurin kentällä.

Konferenssissa yleisöihin liittyvällä työllä tai yleisötyöllä (Audience Development) tarkoitettiin kaikkea kulttuurilaitoksissa tehtävää työtä, jolla on jonkinlainen linkki yleisöihin. Esimerkiksi markkinointi, ohjelmiston suunnittelu, kävijöiden tutkiminen sekä uusien asiakkaiden etsiminen sisältyvät tämän laajan käsitteen alle. Käsitteen laajuus sekä eri taiteenlajien kirjo näkyy myös konferenssin sisällössä; puhujat tulivat hyvin erilaisista taustoista ja heitä oli paljon, kaiken kaikkiaan noin kolmekymmentä.

Konferenssiohjelma koostui paneelikeskusteluista, erilaisiin aihepiireihin tarkemmin pureutuvista ”in-depth”-osuuksista sekä vapaammasta ohjelmasta. Koska konferenssi järjestettiin yhtä aikaa pohjoismaiden suurimman festivaalin Bergen International Festivalin kanssa, oli osallistujilla mahdollisuus myös nauttia festivaalin laajasta kulttuuritarjonnasta. Konferenssin ohjelmassa oli selvästi panostettu siihen, että osallistujat saivat myös tilaisuuden verkostoitua.

Konferenssiin osallistui noin 200 kulttuurialan työntekijää; mukana oli muun muassa kulttuurilaitosten ja -festivaalien johtajia, tutkijoita, tuottajia, kuraattoreita, taidekasvattajia, taiteilijoita sekä markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisia. Edustettuina olivat laajasti eri kulttuurialat. Suurin osa osallistujista tuli pohjoismaista, mutta mukana oli osallistujia myös Iso-Britanniasta, Saksasta, Espanjasta, Belgiasta, Hollannista ja Yhdysvalloista.

Konferenssiin oli mahdollista osallistua myös Internetin välityksellä; osa konferenssin puheenvuoroista näytettiin livenä konferenssin Internet-sivuilla. Live-taltioinnin lisäksi konferenssin etenemistä päivitettiin Twitteriin. Verkkomaailman läsnäolo konferenssissa kertoo siitä, kuinka yleisönä olemisen tavat laajenevat uuden teknologian kehittyessä; esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa kahden suuntaisen vuorovaikutuksen yleisöjen ja kulttuurituotteiden välillä. Näistä teknologian tarjoamista mahdollisuuksista konferenssissa oli puhumassa sosiaalisen median asiantuntija Christian Payne.

Osallistuin tähän kolmepäiväiseen konferenssiin Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys -yksikön puolesta. Valtion taidemuseosta mukana olivat myös Aura Linnapuomi sekä Ahmed Al-Nawas Kulttuuria Kaikille -palvelusta. Tässä artikkelissa tuon esille muutamia, itseäni kiinnostaneita teemoja, jotka nousivat esille konferenssin eri puheenvuoroissa.

Yleisöt toiminnan keskiöön; kävijät osallisina ja tutkimuksen kohteena

Yksi tärkeimmistä konferenssin sanomista oli se, että yleisöt tulisi sijoittaa kulttuurilaitosten toiminnan keskiöön; enää ei riitä, että kulttuurilaitokset tarjoavat palveluitaan yleisöille, vaan heidät tulisi nähdä aktiivisina osallistujina ja yhteistyökumppaneina. Lähes jokainen konferenssin puhuja toi esille ajatuksen kävijöistä osallistujina. Esimerkiksi Tromsøn yliopiston taiteiden tiedekunnassa dekaanina toimiva Kjell Magne Maelen toi puheenvuorossaan esille ajatuksen taideteoksen arvoketjusta. Lopullisen taideteoksen tuottamiseen osallistuvat monet ihmiset taiteilijan lisäksi; yleisö useiden muiden toimijoiden kanssa on osallisena tässä monimutkaisessa prosessissa. Maelenin tärkeimpiä huomioita puheenvuorossa oli, että taideteoksen arvoketjussa vuorovaikutus tapahtuu kumpaankin suuntaan, sekä yleisöstä taiteilijaan että taiteilijasta yleisöön. Yleisöä ei voida nähdä pelkästään passiivisena vastaanottajana, vaan he ovat aktiivisia tuottajia.

Yleisöjen sijoittaminen toiminnan keskiöön edellyttää myös niiden tuntemista. Kuten ajatus kävijöistä osallistujina, myös ajatus yleisöjen tutkimisen tärkeydestä esiintyi useissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi Rotterdamin festivaaleilla työskentelevä tanssitaiteen ammattilainen Cynthia Dekker sanoi puheessaan, että yleisöt tulee ottaa vakavasti ja että kulttuurilaitosten on tärkeää ymmärtää ja tuntea yleisönsä.

Helsingin kaupungin Tietokeskuksen kaupunkitutkimusyksikön tutkimuspäällikkö Timo Cantell toi esille tilastollisen tiedon merkityksen kulttuurilaitosten yleisötyössä. Hänen mielestään kulttuurilaitosten kannattaisi nykyistä enemmän hyödyntää päätöksenteossa olemassa olevaa tietoa. Cantell esitti muutaman havainnollistavan esimerkin siitä, mitä tilastollinen tieto voi yleisöistä kertoa. Esimerkkeinä hän käytti muun muassa tutkimusta Helsingin juhlaviikkojen yleisöjen asuinpaikoista, ihmisten ajankäytön jakautumisesta sekä kaupunkilaisten turvallisuuden tunteesta. Tämän tyyppisillä tilastollisilla faktoilla on merkitystä esimerkiksi siihen, minä ajankohtana tai missä paikoissa kulttuuritapahtumat kannattaa järjestää.

Kvantitatiiviset tilastot kävijöistä eivät kuitenkaan auta kulttuurilaitoksia ymmärtämään kävijöiden kokemuksia syvemmin. Englantilainen taidekonsultti, kouluttaja ja kirjailija Lisa Baxter sanoi ensimmäisessä puheenvuorossaan, että yleisöjä kohdellaan usein ryhminä, tietyn segmentin edustajina. Tämä luo illuusion siitä, että yleisöt tunnetaan. Baxterin mukaan tätä kautta ei kuitenkaan oikeasti pysytä tuntemaan yleisöjä, vaan heidät tulisi nähdä ennen kaikkea yksilöinä. Konferenssin viimeisenä päivänä yli tunnin kestävässä esityksessään Baxter esitteli kehittämiään laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Hänen mielestään pelkästään kävijöitä haastattelemalla harvoin päästään käsiksi kävijöiden syviin kokemuksiin. Baxter yhdisteleekin tutkimusmenetelmissään esimerkiksi piirtämistä ja kirjoittamista.

Baxter kertoi myös, miten tutkimuksista saatua tietoa on hyödynnetty käytännössä. Hyvä esimerkki tästä on Manchesteriin rakenteilla olevan jalkapallomuseon (National Football Museum) suunnitteluprosessi, jossa mahdolliset kävijät otettiin mukaan jo suunnitteluvaiheessa; ihmiset saivat mahdollisuuden suunnitella, millaisen museo he haluaisivat. Näitä tietoja käytettiin hyväksi pohdittaessa sitä, miten rakennetaan sellainen museo ja näyttely, joka yhdistää erilaiset tarpeet ja joka tarjoaa kaikille jotakin.

Vanhojen toimintatapojen kyseenalaistaminen ja organisaatioiden haasteet

Toinen tärkeä konferenssin sanoma oli se, että toimintaa suunniteltaessa kulttuurilaitosten tulisi pyrkiä ajattelemaan uusilla tavoilla; kulttuurilaitosten ei kannata tyytyä tekemään asioita siten, kuten on aina ennenkin tehty, vaan tarvitaan uusia luovia toimintatapoja yleisöjen saavuttamiseksi ja ottamiseksi mukaan toimintaan. Uudenlaiset toimintatavat liittyvät myös ajatukseen siitä, että yleisötyö koskettaa koko organisaatiota. Konferenssissa esitettiinkin ajatuksia siihen, millaista johtajuutta nykypäivän kulttuurilaitoksilta vaaditaan ja miten organisaatiot voivat toimia muutoksessa. Esimerkiksi Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoan johtajana toimivan Tuula Yrjö-Koskisen puheessa sivuttiin ajatusta siitä, että toiminnan suunnittelun ei tulisi tapahtua pelkästään ylhäältä alaspäin. Suunnittelun tulisi alusta alkaen olla yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Bergenin taidemuseon johtaja Erlend Høyersten toi mielenkiintoisessa puheenvuorossaan esille näkökulmia siihen, millä tavoin organisaatiossa voidaan toteuttaa toimivia rakennemuutoksia. Useiden muiden museoiden tavoin, myös Bergenin taidemuseo on lähiaikoina käynyt läpi mittavan organisaatiorakennemuutoksen, jossa useita taidemuseoita yhdistettiin saman hallinnon alle. Høyerstenin mukaan Bergenin taidemuseossa kokemukset uudistuksesta ovat olleet pääsääntöisesti hyviä; museoiden henkilökunta otettiin mukaan muutoksen suunnittelun alusta alkaen, mikä sitoutti heidät tuleviin muutoksiin ja yhteisiin tavoitteisiin. Kulttuurilaitosten onkin tärkeää yhdessä pohtia sitä, mikä on juuri kyseisen organisaation rooli sitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja millaisia ovat sen toiminnan tavoitteet.

Puheenvuorossaan Høyersten painotti, että organisaatiorakenteet ovat pelkästään välineitä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa; mikäli organisaatiorakenne ei toimi, tulisi se pystyä muuttamaan toimivammaksi. Asioita ei kannata tehdä sen vuoksi, koska muutkin tekevät niitä. Toimintatapojen kyseenalaistaminen on tärkeä osa toimivamman organisaation rakentamista.

Myös Lisa Baxter korosti ”in-depth”-osuudessa pitämässään puheenvuorossaan luovan ajattelun tärkeyttä. Hänen mielestään luova ajattelu ja kriittinen ajattelu tulisi erottaa toisistaan. On tärkeää, että ennen kriittistä ajattelua annetaan tilaa ajatella asioista täysin uudella tavalla ilman välitöntä kritiikkiä. Vasta tämän luovan prosessin jälkeen tarkastellaan syntyneitä ajatuksia kriittisesti. Kriittinen ajattelu ikään kuin muokkaa uudet ideat käytettäviksi. Baxterin mukaan osa ihmisistä on luonnostaan innovatiivisempia ajattelijoita kuin toiset. Tämän vuoksi johtajien tulisi tunnistaa henkilökunnassa erilaiset tavat ajatella, jotta oikeat ihmiset saataisiin oikeisiin paikkoihin ja jotta henkilökunnasta saataisiin kaikki mahdollinen potentiaali esiin.

Yleisötyö lähtee organisaatiosta itsestään; on tärkeää, että organisaatiolla on yhteiset toiminnan tavoitteet. Organisaation sisällä yhteisten tavoitteiden määrittely ja toiminnan suunnittelu ei kulje pelkästään ylhäältä alaspäin, vaan paras lopputulos saadaan yhdessä suunnittelemalla. Kulttuurilaitosten johtajien tehtävänä onkin hyödyntää henkilökuntansa potentiaali haastamalla heidät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kyseenalaistamaan vanhat toimintatavat.

Osallistujien näkemyksiä konferenssin tärkeimmistä teemoista

Konferenssin viimeisenä päivänä osallistujilla oli mahdollisuus äänestää, mitkä konferenssin aikana esiin tulleista asioista he kokivat itselleen tai organisaatiolleen tärkeimmiksi. Äänestyksessä voiton veivät seuraavat kolme strategiaa:

1) Stop competing and start cooperating

2) Involve the whole organization

3) Focus on the power of the artwork

Näin ollen konferenssista osallistujille jäi ajatus siitä, että kulttuurilaitosten kannattaa ennemmin tehdä yhteistyötä kuin kilpailla yleisöistä ja että yleisötyö vaatii koko organisaation sitouttamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka konferenssi keskittyi tarkastelemaan yleisöjä, ei taiteen sisältöjä kuitenkaan unohdettu. Esimerkiksi yhdessä konferenssin paneeleista keskusteltiin siitä, ovatko kulttuurilaitokset liian keskittyneitä hankkimaan lisää yleisöä ja tehdäänkö yleisötyötä taiteen kustannuksella. Kuten äänestyksen tuloksesta kävi ilmi, ei yleisötyössä voida unohtaa taiteen sisältöjä; ilman sisältöjä ei ole mitään, mitä yleisölle välittää.

Odotettavissa on, että keskustelu näistä teemoista jatkuu seuraavissa konferensseissa. Vuoden 2012 konferenssi tullaan pitämään Ruotsissa, ja vuoden 2013 konferenssia kaavaillaan pidettäväksi Suomessa. Toivottavasti tapaan seuraavissa konferensseissa mahdollisimman monia sekä tänä vuonna mukana olleita että myös uusia osallistujia!

Lisätietoa:

Lisätietoa konferenssin järjestäjistä, puhujista ja aiheista löytyy Arts and Audiences -konferenssin Internet-sivuilta osoitteesta: http://artsandaudiences.com/

Lisätietoa konferenssin järjestäjästä Audiences Norwaysta (Norsk publikumsutvikling) löytyy organisaation Internet-sivuilta osoitteesta: http://norskpublikumsutvikling.no/

Teksti • Anu Niemelä, vs. tutkija, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys

NORDIK Conference for Art History -konferenssi järjestetään Tukholmassa ensi vuoden lokakuussa. Konferessin järjestelyistä vastaavat yhteistyössä Tukholman yliopiston ja Södertörn korkeakoulun taidehistorian laitokset. Konferenssin tärkeät päivämäärät kannattaa merkitä jo nyt kalenteriin:

• Call for sessions, deadline 1.8.2011

• Ilmoitus hyväksytyistä sessioista syyskuussa 2011

• Call for papers -ilmoitus syyskuussa, deadline 1.12.2011

CALL FOR SESSION PROPOSALS

Deadline: August 1st, 2011

What are the hot spots in your field of art history? The NORDIK Conference for Art History is one of the formative events for individual careers and institutionalised academic practices. Who else knows your area of expertise? And do you know them?

Do you want to Chair a Session for the 2012 NORDIK Conference in Stockholm? The Committee of the NORDIK Conference for Art History in the Nordic Countries cordially invites colleagues in the Nordic Countries and beyond to present Proposals for Sessions. We welcome academic scholars relating to the field of Art History in a broad sense.

Ohjeet Call for Sessions –ehdotusten laatimiseen ja lisätietoa konferenssista löydät NORDIKIN uudistuneesta verkkojulkaisusta http://nordicarthistory.org

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, FM, VTM, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Kirjoittaja on Nordic Committee for Art History – Pohjoismaisen taidehistoriaseuran sihteeri.