kesäkuu 2013

Töihinpaluun euforiaa…

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Virkavapaani lähestyessä loppuaan se sitten iski….sunnuntaistressi!  Älkää ymmärtäkö väärin…olin jo odottanut töihinpaluuta sillä välillä tuntui siltä, että höperöidyn lopullisesti kotona tutkimusta kirjoittaessani. Tästä esimerkkinä mainittakoon eräs iltapäivä, jolloin huomasin kysyväni koiranpentumme mielipidettä Dean MacCannellin turismiteoriaan!

Virkavapauteni viimeisenä päivänä (torstaina) kävelin ympäri kotia ja kävin melkoisilla kierroksilla. Sitten koittikin jo ensimmäinen virkavapauden jälkeinen työpäivä. Työpöydälläni odotti aivan ihastuttava kukkakimppu moniselitteisen kortin kera, sekä huoneentaulua muistuttava iso ’tervetuloa aloittamaan puhtaalta pöydältä’ -kortti. Eikä tässä kaikki, sain niin lämpimän vastaanoton missä ikinä kuljinkin että välillä jouduin taistelemaan kyyneleitä vastaan…niin ihanan positiivisesti minut otettiin vastaan…

Noin kuusi viikkoa töihinpaluun jälkeen lähdin MuseumNext -konferessiin Amsterdamiin….ja euforia jatkui. Olin ensimmäistä kertaa tässä konferenssissa ja täytyy kyllä todeta että sen anti oli juuri niin hyvä kuin olin etukäteen kuullut. Presentaatioiden ja keskustelujen ytimessä olivat mm. museoiden tulevaisuus ja digitaalinen strategia, tiedon avaamisen problematiikka, kuinka visualisoida museon ’sekavia’ kokoelmia, kuinka suunnitella verkkosivut mahdollisimman visuaalisiksi, informatiivisiksi ja yleisöä osallistaviksi helppokäyttöisyydestä tinkimättä sekä museon ystäville/jäsenille tarkoitetun oman digitaalisen loungen lanseeraaminen. Sokerina pohjalla oli juuri korjauksen jälkeen avatun Rijksmuseumin  Internet-päällikön, Peter Gorgelsin presentaatio museon kotisivujen uudistuksesta ja samalla 125000 kuvan ’avaamisesta/vapauttamisesta’ yleisölle. Rijksmuseumin projekti sai monet haukkomaan henkeään ja haaveilemaan samantyyppisestä projektista…mutta itse pidin ehkä vieläkin enemmän konferenssin viimeisen iltapäiväsession ensimmäisen puhujan Tanskan kansallismuseon Marlene Ahrensin esityksestä How not to involve users and lightweight interaction, jonka esitys oli vastakohta Gorgelsin esitykselle. Ahrens ei kertonut hyvin suunnitellusta ja hyvin menneestä projektista…päinvastoin, hän aloitti presentaationsa kertomalla kaikista niistä virheistä mitä he olivat tehneet projektissa, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja luoda yleisöä osallistava elementti museon uuteen näyttelyyn. Ahrens sai konferenssiyleisön nauramaan monta kertaa ja vastaanotti valtaisat aplodit esityksensä päätteeksi. Kuinka tutuilta monet virheet kuulostivat ja kuinka helpottavaa oli kuulla että muutkin harrastavat jossittelua… Virheistä oppiminen tuotiin ensi kertaa (tietääkseni) esiin tässä kontekstissa! Jos konferenssin substanssiantiin  lisätään vielä verkostoituminen kollegoiden kanssa, voin kyllä tunnustaa että alussa mainitsemani euforia jatkuu vieläkin…Tästä on hyvä jatkaa!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Önningeby konstnärskoloni och de sociala nätverken.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

marraskuu 2012

Tutkija haluaa luonnon rauhaan…vai?

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Pakarinen

Väistämätöntä mutta totta…virkavapaani loppuu neljännesvuoden tai oikeammin runsaan 3 kuukauden kuluttua ja lievä paniikki on tosiasia. Toisaalta on jo kyllä ikävä töihin, tiettyihin rutiineihin, pää täynnä uusia ideoita ja ajatuksia, toisaalta olen nauttinut tutkijan työstä, sen vastuullisuudesta ja vapaudesta, valtavasti!

Joka tapauksessa olen intensiivisessä kirjoitusvaiheessa työstämässä väitöskirjani kahta tärkeintä lukua mutta huomaan että haluaisin sulkea ympärilläni pyörivän ja hyörivän (normaalin) elämän hetkeksi pois jotta voisin keskittyä täyspainoisesti kirjoitustyöhön. Tähän asti kotona kirjoittaminen on sujunut hyvin. Siinä on hyvät puolensa mutta aktiivinen kirjoitusaika on yleensä vain noin 5-6 tuntia päivässä eli sen aikaa kun kuopus on koulussa. Sen jälkeen alkavat välipala-harrastuksiin vieminen-koiran ulkoiluttaminen-illallisvalmistelut –’ralli’ jonka lomassa ei välttämättä enää jaksa/pysty miettimään tutkimustekstiä. Voi myöskin käydä niin, että menen ruokakauppaan ja olen niin tutkimukseni pauloissa että kiikutan erehdyksessä ostoskoriin ottamani jauhopussin takaisin maito-osaston hyllylle.

Mikä neuvoksi? Hetki luonnon helmassa auttaisi varmasti ja mieluiten seuraavilla kriteereillä: ilman internet-yhteyttä (tai ei sittenkään sillä saatan tarvita sitä), ilman puhelinta (ei missään nimessä, jos jotakin vaikka sattuisi), ilman perhettä (e-hei, minulle tulisi ikävä viimeistään 2 tunnin kuluttua)…omalla landella (ei, ei se on saaressa ja suljettu jo talvea varten).

Pienen pohdiskelun jälkeen huomaan että minulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) joko muuttaa oma vuorokausirytmini niin että kirjoitan yöllä sillä aikaa kun muut nukkuvat ( ja nukun päivällä…) tai 2) pidennän seuraavaa tutkimusmatkaani erääseen Etelä-Suomen rannikkokaupunkiin muutamalla päivällä jotta saan arkistossa käynnin lomassa myös ’laatukirjoitusaikaa’. Oli miten oli ja totta puhuen rauhallinen ja täysin virikkeetön (etteivät ajatukset lähde vaeltelemaan) kirjoituspaikka on tällä hetkellä toivomuslistani kärjessä….ja taisin muuten juuri keksiä oivan kirjoituspaikan, keskellä Helsinkiä! Kerron seuraavassa blogissani saatte kuulla miten kirjoitustyö sujui!

Rauhallista ja rentoa loppuvuotta toivottaen!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Önningeby konstnärskoloni och de mångfacetterade sociala nätverken.

kesäkuu 2012

Ruoho on vihreää aidan toisella puolella – tehtäväkierto museoalalla

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Olen tällä hetkellä virkavapaalla tekemässä väitöskirjatutkimusta. Osaksi tähän tutkimukseen liittyen, minua pyydettiin mukaan näyttelyn työstämiseen. Hyppäsin korkealla ja kiljahtelin innostuksesta sillä olin odottanut tällaista tilaisuutta jo kauan. Olen nimittäin profiloitunut museoalalla lähinnä viestijänä ja markkinoijana, en niinkään taidehistoroitsijana.

Tuumasta toimeen. Alusta lähtien oli selvää että aikataulu tulisi olemaan tiukka. Kiersin museon intendentin ja/tai museojohtajan ja museomestarin matkassa kartoittamassa ja etsimässä melko tuntemattoman naistaiteilijan teoksia pitkin Etelä-Suomea. Välillä pieni koiranpentumme oli matkassa mukana, välillä ei. Samaan aikaan työstin näyttelyluetteloon tulevaa tekstiä ja juoksin arkistoissa, tarkastamassa vielä yhden jos toisenkin faktan. Joskus tiiviin teoskartoituspäivän jälkeen tuntui kuin olisin jäänyt jyrän alle, niin väsyneeltä olo tuntui. Mutta kaikki tämä oli kuin poispyyhitty kun pääsimme sellaisen taideteoksen jäljille, josta minulla oli ollut vain pieni mustavalkoinen kuva ja jonka aitouden olin kyseenalaistanut. Kyseessä oli todellinen ’salapoliisityö’ joka vei lähes puoli vuotta, mutta se kannatti, sillä maalaus, Hanna Rönnbergin Kevät (1896) on nyt onnellisesti Hämeenlinnan Taidemuseon Hanna Rönnberg -näyttelyssä ’paraatipaikalla’. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Näyttely saatiin onnellisesti avattua suuren avajaisyleisön suosionosoitusten säestämänä!

Nyt muutama viikko avajaisten jälkeen, olen pohtinut työprosessia ja tehtäväkiertoa. En ole koskaan ollut tehtäväkierron intohimoinen puolestapuhuja, joskaan en myöskään sen vastustaja. Tämä hyppy aidan vihreälle (ei siis vihreämmälle) puolelle, oli mielestäni erittäin hyödyllinen. Sain kokeilla näyttelyprosessia käytännön tasolla ja opin ymmärtämään monia museoprofessioita ja niiden tehtäviä paremmin. Vaikka kyseessä ei ollutkaan ’oikea’ tehtäväkierto oman toimipaikkani sisällä, motivaationi myös nykyistä toimenkuvaani kohtaan nousi kohisten! Tehtäväkierto ei sovi kaikkiin tehtäviin tai kaikkiin museoihin mutta sitä kannattaa rohkeasti kokeilla!

Aurinkoista kesää!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Önningeby konstnärskoloni och de sociala nätverken.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi

joulukuu 2011

Uudenvuoden lupaus

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Olen ollut virkavapaalla, tai oikeammin opintovapaalla, nyt 10 kuukautta. Ajattelin virkavapaani alussa että minulla olisi aikaa paitsi edistää tutkimustani roimasti eteenpäin, myös lukea kaikki taidehistorian tärkeimmät klassikot uudelleen, pitää päiväkirjaa tutkimukseni edistymisestä, siivota keittiön kaapit, perheen vaatekomerot sekä käydä läpi kaikki ne muuttolaatikot, jotka vielä odottavat lopullista paikkaansa (muutostahan on kulunut vasta 4,5 vuotta).  Oikeastaan tärkein aikomukseni tutkimuksen edistämisen ohella oli kuitenkin tutustua kotiseutuni ja koko Suomen näyttelyihin. Tutkimus on edistynyt ihan hyvin mutta tunnustettakoon että muut oheissuunnitelmani eivät ole onnistuneet odotusteni mukaisesti. Tarkastelin Museoliiton julkaisemaa näyttelykalenteria ensi vuoden  näyttelyistä – lista oli hengästyttävän runsas! Tästä sain idean uudenvuoden lupaukseen. Lupaan tutustua Suomen uskomattomaan taidenäyttelytarjontaan, ts. käydä niin monissa näyttelyissä kuin suinkin  mahdollista! Näyttelyistä voi ammentaa paitsi uusia näkökulmia niin työhön kuin tutkimukseenkin mutta niillä ja taiteella on myös suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin! Minkälainen maailma olisikaan jos jokainen aamulla herättyään katselisi taidetta jossakin muodossa vaikkapa 5 minuutin ajan!

Taiteellisen tunnelmallista joulua!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Önningeby konstnärskoloni och de sociala nätverken.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi

 

kesäkuu 2011

Tutkijakammion perukoilta

Anna-Maria Wiljanen | Anna-Maria Wiljanen

Niinhän sitä sanotaan – etäisyys tekee hyvää. En tosin osannut arvatakaan kuinka hyvää!

Olen ollut maaliskuun alusta lähtien virkavapaalla työstämässä väitöskirjaani. Kahden erilaisen työn tekeminen samaan aikaan vaatii lähes epäihmillistä venymistä ajan tarkasta suunnittelusta huolimatta. Tuumasta toimeen. Siivosin kotona ’mamman omaksi nurkaksi’ kutsumani työhuoneen melko perusteellisesti. Siirsin tutkimuskirjakasat pöydältäni kirjahyllyyn, lainakirjat vasemmanpuoleiseen hyllyyn, omat kirjat oikeanpuoleiseen. Sain uuden tietokoneen (liityin hedelmäjengiin)  - kaikki oli valmista, mutta…en pystynyt sulkemaan työasioita mielestäni. Jos nostin hetkeksikin katseeni tutkimuskirjallisuuden sivulta, ajatukseni herpaantuivat salamannopeasti takaisin työhön.

Aika tekee tehtävänsä. Niin tälläkin kertaa. Kolme kuukautta on kulunut ja vaikka toiminkin Lasuurin päätoimittajana, ajatukseni pysyvät jo huomattavan paljon paremmin tutkimuskirjallisuudessa ja väitöskirjan kirjoittamisessa. Toivoa on että itselleni asettamat deadlinet tulevat pitämään.

Mitä tämä tarkoittaa työn kannalta? Sanoisin että kyseessä on win-win-situation. Rauhoittunein mielin ihminen pystyy tarkastelemaan maailmaa eri näkökulmista. Olemaan vastaanottavaisempi uusille ideoille ja jättämään niitä usein torpedoivan inhorealismin taka-alalle.

Myös kesäloma tuo etäisyyttä arkeen ja työelämään. Ja kun on tarpeeksi levännyt, on paljon helpompaa huomata ja aistia uusia asioita ja kirjoittaa ne muistiin pieneen vihkoon!

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää toivottaen!

Teksti • Anna-Maria Wiljanen, FM, VTM, viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

marraskuu 2010

Pohjoismaisessa yhteistyössä on voimaa!

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Olin viime viikon lopulla NORDIKin kokouksessa Göteborgissa. Nordic Committee for Art History -komitean tarkoituksena on järjestää joka kolmas vuosi yhteispohjoismainen taidehistorian konferenssi. Komiteaan kuuluu jäseniä kaikista pohjoismaista ja sen puheenjohtajana toimii Susanna Pettersson Alvar Aalto –säätiöstä. Minun tehtäväni komitean ensimmäisenä sihteerinä on huolehtia konferenssin viestinnästä ja markkinoinnista.

Aloitimme kokouksen perjantaiaamuna Göteborgin taidemuseon tiloissa. Kokousagenda oli tiivis, sillä vaikka seuraavaan konferenssiin on aikaa vielä kaksi vuotta, täytyy tietyt linjaukset tehdä nyt. Tällaisia linjauksia ovat mm. konferenssin teema, aikataulu, sessioiden ja key note -puhujien määrittelyt sekä tilojen varaaminen puhumattakaan tapahtuman rahoituksesta tai viestinnästä.

Mitä tapahtui kun kolme ruotsalaista, kolme norjalaista, yksi tanskalainen ja kolme suomalaista taidehistoroitsijaa löivät viisaat päänsä yhteen? Tuloksena oli todellinen hyvien ideoiden ja ajatusten ilotulitus! Jotkut vanhat ideat päätettiin säilyttää, toiset haluttiin korvata raikkaan uusilla toimintatavoilla! Se olikin helppoa sillä Nordikin tarkoitus ja tulevaisuuden päämäärä olivat kristallinkirkkaina kaikkien mielissä, eli Nordik tarjoaa pohjoismaisille taidehistoroitsijoille keskustelu ja verkostoitumisfoorumin, jossa on mahdollisuus tuoda omaa asiantuntijuuttaan esille. Ja vaikka kaikki viisi pohjoismaata ovat niin erilaisia, olemme kuitenkin kuin yhtä suurta perhettä, joka työskentelee yhteisen päämäärän eteen, jonka yksi kokouksen osallistujista kiteytti: Nordikiin osallistumisen pitää olla MUST jokaiselle pohjoismaalaiselle taidehistoroitsijalle!

Ja mitä komitean työskentelyyn tulee, olipa kieli sitten tanska, norja, ruotsi tai englanti, tämä kokous osoitti jälleen sen tosiasian että pohjoismaisessa yhteistyössä todella on tehokkuutta ja voimaa!

Teksti • FM, VTM Anna-Maria Wiljanen on Valtion taidemuseon viestintäpäällikkö. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Modernismens inverkan på Önningeby konstnärskoloni.

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi

toukokuu 2010

Hei, me verkostoidutaan!

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Kulunut kevät on ollut kaikin tavoin äärimmäisen mielenkiintoinen! Täysin mukaansatempaavien työprojektien ohella minua pyydettiin asiantuntijatuutoriksi Museoliiton järjestämälle Markkinoinnin perusteet -verkkokurssille. Kurssi koostui kolmesta etätyöjaksosta ja kolmesta Helsingissä järjestettävästä lähipäivästä ja sille ilmoittautui 17 museoalan ammattilaista eri puolilta Suomea.

Ensimmäisenä lähipäivänä 15.2.2010 oli vuorossa kurssilaisten ja heidän toimenkuviensa esittelyt. Oiva tapa verkostoitua! Osa kurssilaisista kertoi markkinointi- ja viestintätehtävien ’langenneen’ heille ilman että heillä olisi tehtäviin liittyvää koulutus- tai työkokemusta. Toiset kertoivat toimivansa ilman markkinointi- tai viestintäsuunnitelmaa. Jotkut kurssilaisista kertoivat markkinoinnista ja viestinnästä puhuttaessa liikkuvansa oman mukavuusalueensa ulkopuolella! Resurssien niukkuus, kiire sekä paineet kaikkien eri osa-alueiden täydellisestä hallitsemisesta sekä kävijämäärien lisäämisestä olivat kaikille yhteisiä – miten tällaisessa viidakossa voi selvitä?

Neuvoin kurssilaisia kääntämään haasteet mahdollisuuksiksi! Suunnittele ja verkostoidu! Suunnitelmallisuus on kaiken a ja o – myös markkinoinnissa ja viestinnässä! Markkinointisuunnitelman tekeminen SWOT-analyysista alkaen pakottaa perinpohjaisesti miettimään museon toiminnan erityisiä vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia sekä kartoittamaan, millaisia yleisöjä markkinointitoimenpiteillä halutaan rekrytoida. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Kaikenlainen verkostoituminen on äärimmäisen tärkeää meille jokaiselle! Verkostoitumalla saat kokemuksia mikä toimii, mikä ei, ideoita sekä ennenkaikkea vertaistukea muilta alalla toimivilta! Et ole yksin! Museoliiton kurssilla viimeisen lähipäivän palautekeskustelussa verkostoitumista pidettiin yhtenä kurssin tärkeimpänä antina ja sitä aiotaan jatkaa kurssilaisten kesken myös tästä eteenpäin! Aurinkoista kevättä verkostoitumisen merkeissä!

FM, VTM Anna-Maria Wiljanen on Valtion taidemuseon viestintäpäällikkö. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Modernismens inverkan på Önningeby konstnärskoloni.

Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi

tammikuu 2010

Tuulahduksia museoalan viestintäkonferenssista

Anna-Maria Wiljanen | blogit

Ami_4

Osallistuin viime vuonna Communicating the museum -konferenssiin Malagassa. Konferenssin teemana oli Personal and digital networking – making the most of the connected world. Vaikka konferenssista on jo aikaa, sen teema on erittäin ajankohtainen.

Konferenssiin osallistui yli 150 viestinnän ammattilaista 18 eri maasta ja sille oli varattu hulppeat puitteet Pablo Picasson syntymäkaupungissa. Jo ensimmäisenä päivänä osallistujilla oli mahdollisuus tutustua Picasson syntymäkotiin sekä Picasso-museon hengästyttävään kokoelmanäyttelyyn. Malagan pormestari toivotti konferenssin osallistujat tervetulleiksi ja ohjelma toimi kaikin puolin hyvin.

Ohjelma koostui workshopeista, luennoista, worldcafé-keskustelufoorumista, paneelikeskusteluista – tietoa ja uusia ideoita runsain mitoin! Konferenssin parasta antia oli uusien viestintäteknologisten innovaatioiden ohella verkostoituminen. Keskustelin monien kollegojen kanssa kotisivujen uudistamisesta, viestinnän resursseista sekä alati muuttuvan viestintäteknologian asettamista haasteista. Oli huojentavaa kuulla että museon koosta riippumatta kaikki painivat samojen haasteiden parissa.

Museot ja sosiaalinen media
Sosiaalinen media on levittäytynyt yhteiskunnan kaikille osa-alueille eikä museoala ole poikkeus. Paras näyte sosiaalisen median voimasta oli Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vaalikampanja viime vuonna. Perinteisen median ohella, Obaman vaalikampanjassa hyödynnettiin sosiaalista mediaa (Barack Obamalla oli Facebook-ystäviä vaalien aikaan yli 2,4 miljoonaa). Sosiaalisesta mediasta viesti levisi puskaradion levityksellä laajalle. Puhutaan WOM (Word of Mouth) -ilmiöstä.

Konferenssissa keskusteltiin vilkkaasti sosiaalisen median ja museoiden suhteesta. Tai oikeammin monilla museoilla oli vakaa aikomus ’mennä mukaan yhteisölliseen maailmaan’ muttei kuitenkaan selvää käsitystä miten. Lähestulkoon kaikki konferenssiin osallistujat olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että museot eivät voi enää ummistaa silmiään sosiaalisen median vaikutusvallalta.

Saavuttuani kotiin mielessäni vilisivät mitä erilaisimmat ideat ja keskustelut. Aloin seurata sosiaalista mediaa entistä aktiivisemmin sekä suunnittelemaan verkkoviestintästrategiaa. Strategiaa suunnitellessani pidin muistissa tutut ’lainalaisuudet’: tunne oma museosi, sen eri segmentit ja niiden käyttäytyminen TODELLA HYVIN, kuuntele yleisöäsi ja kysy, minkälaista tietoa he haluavat verkossa löytää, määritä myös oman organisaatiosi sisällä, mitä haluatte verkkoviestinnällä tavoitella, luo oma profiili ja seuraa eri yhteisöissä tapahtuvaa keskustelua omasta museosta ja museoalasta yleensä. Mutta nämä eivät vielä riitä. Tarvitaan läpinäkyvyyttä, henkilökohtaisuutta ja rehellistä läsnäoloa verkossa samaan aikaan muiden bloggaajien kanssa, jotta pystyisi seuraamaan keskustelua online. Koska useimmat bloggaavat iltaisin töiden jälkeen, verkossa tulisi olla myös illalla – kuulostaa melko haasteelliselta!

Ei oikotie onneen
Facebook, Twitter, YouTube, Flickr eivät kuitenkaan ole oikotie onneen – mutta ne tarjoavat loistavan mahdollisuuden yleisön ja museon väliseen todelliseen interaktiivisuuteen, jossa yleisön kokemuksia museossa ja sen tilassa, voidaan käyttää markkinointiviestinnässä. Sosiaalinen media tarjoaa myös viestinnän ammattilaisille mielekkään, alati vaihtuvan viestintäfoorumin käytettäväksi niin sisäisessä kuin ulkoisessa viestinnässä.

Lopuksi
Onko verkkoviestintästrategia jo valmis? Lähestulkoon ja siihen kuuluu luonnollisesti suunnitelma sosiaalisen median käyttämisestä – mottona on ’less is more’ eli aloitetaan maltillisesti ja se mitä tehdään, tehdään kunnolla!

FM, VTM Anna-Maria Wiljanen on Valtion taidemuseon viestintäpäällikkö. Wiljanen valmistelee väitöskirjaa aiheesta Modernismens inverkan på Önningeby konstnärskoloni.
Kuva • © Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/Henri Tuomi