Tapahtumarikas museovuosi 2011 lähenee loppuaan. On se aika vuodesta, jolloin mediassa yleensä kerrataan menneen vuoden tapahtumia, mikä onkin jossain tapauksissa perusteltua. Olisi kuitenkin ehkä paikallaan suunnata katse luottavaisesti ja ennakkoluulottomasti tulevaan.

Vuosi 2012 tarjoaa todellisen tapahtumakimaran. Maailman designpääkaupunkina Helsinki tuo designin kaupunkilaisille. Myös Museoliiton pitämä näyttelykalenteri pursuaa toinen toistaan puhuttelevampia näyttelyitä – jokaiselle jotakin!

Mutta entäpä taidemuseoalan ammattilaiset. Miten meidän tulisi valmistautua uuteen vuoteen? Fokusoimalla vieläkin enemmän yleisöihin tai oikeammin osallistujiin, niinkuin Jim Richardson artikkelissaan The audience is dead – let’s talk participants instead toteaa. Hänen mukaansa emme voi enää puhua yleisöstä tai passiivista katsojista vaan aktiivisista osallistujista jotka elävät digitaalista elämää ja haluavat osallistua kaikkeen museossa tapahtuvaan, olipa sitten kyseessä uuden näyttelyn, markkinointisuunnitelman tai kotisivun suunnittelu! Richardson mainitsee esimerkkinä vuoden 2011 alussa toteutetun Yorkshire’s favourite paintings -kampanjan, jossa museokävijät saivat kertoa tarinoita suosikkiteoksistaan. Fokus oli siis henkilökohtaisessa kokemuksessa, ei niinkään teosten ainutlaatuisuuden korostamisessa! Tarinat levisivät sosiaalisessa mediassa ja kotisivun klikkausmäärä laskettiin useissa tuhansissa. Yli 400 innokasta osallistui kilpailuun, jonka voittajat saivat replikan omasta suosikkiteoksestaan. Tutustu Yorkshire’s favourite paintings –kampanjaan.

Yleisö tai museokävijät ovat myös tämän numeron keskiössä. Anu Niemelän artikkeli Peltipurkkilonkeroita ja lehmänhäntäjuttuja keskittyy Kiasman ARS11 –kävijätutkimukseen. Lukuvinkkinä on Nina Simonin The Participatory Museum. Eija Liukkonen blogin aiheena on yleisöjen ja taidemuseoiden parhaaksi. Myös Marjatta Levannon ja Tanja Karpaston artikkelit ovat kytköksissä yleisöihin. Ehkä vuoden 2012 tavoitteena voisi olla sama kuin tulevien Teemapäivien 2012, lyhyesti ja ytimekkäästi  - Yleisöjen parhaaksi!

Voit lähettää tuttuun tapaan ideoita ja ehdotuksia osoitteella lasuuri(at)fng.fi ja kommentoida artikkeleita ja blogeja!

Tunnelmallista ja kiireetöntä joulua sekä hyvää uutta vuotta!

Anna-Maria Wiljanen

päätoimittaja

Viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Museokenttä elää vahvaa murrosta. Kulunutta kevättä voisikin ehkä parhaiten kuvata sanoilla tapahtumarikas ja keskustelua herättävä! Miten muutoksen keskellä pitäisi työskennellä? Bergenissä pidetyssä Arts and Audiences –konferenssissa osallistujat saivat äänestää organisaation onnistuneen työskentelyn kannalta kolme tärkeintä aspektia. Äänestystulosten mukaan museoiden pitäisi lopettaa keskinäinen kilpailu ja tehdä sensijaan enemmän yhteistyötä, osallistaa koko organisaatio yhteisten päämäärien taakse ja fokusoida taiteen kokonaisvaikutukseen! Lue lisää Anu Niemelän konferenssimietteistä Ajankohtaista -osiossa.

Vuoden teema, digitointi, jatkuu tässä numerossa, jossa kerrotaan Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeen mahdollistamasta Valtion taidemuseon InDiKo -hankkeesta. Normaalia kattavammassa Ajankohtaista-osiossa Riikka Notkola kertoo pedagogisesta ajattelusta Kalifornian museoissa ja Anu Niemelä Bergenin Arts and Audiences -konferenssista. Lisäksi kerrotaan alueellisen taidemuseotoiminnan tavoitteista, kuvataiteen bibliografiasta, Kuvataiteen keskusarkistolle annetusta uudesta lahjoituksesta ja paljon, paljon muusta.

Lasuurin toimitusneuvostossa on tapahtunut muutoksia. Riitta Ojanperä on valittu ma. Keskusarkistonjohtajaksi Kuvataiteen keskusarkistoon. Toimitusneuvostossa jatkavat johtava konservaattori Kirsti Harva, vastaavana päätoimittajana ma. Kehitysjohtaja Eija Liukkonen ja päätoimittajana viestintäpäällikkö Anna-Maria Wiljanen.

Voit lähettää tuttuun tapaan ideoita ja ehdotuksia osoitteella lasuuri(at)fng.fi ja kommentoida artikkeleita ja blogeja!

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää sekä miellyttäviä lukuhetkiä!

Anna-Maria Wiljanen

päätoimittaja

Viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Uusi vuosi tuo usein mukanaan uusia ideoita ja teemoja. Niin tälläkin kertaa. Lasuurin toimitusneuvosto pohti vuoden ensimmäisessä kokouksessaan, millaisia teemoja Lasuurissa kannattaisi käsitellä. Olimme yksimielisiä teemasta, joka on kaikille museoille ajankohtainen, koskee meitä kaikkia ja kulttuuriperintöämme mm. historiaa valaisevia asiakirjoja, kirjoja, rakennuksia, taideteoksia ja niiden konservointia, valokuvia. Vuoden teemana on siis digitointi, joka palvelee paitsi erilaisia tiedontarpeita myös sisällöntuotantoa. Erityisesti sitä tarvitaan kulttuuriperinnön säilyvyyden turvaamiseksi tuleville sukupolville.

Digitoinnin yhteiseurooppalaisena hankkeena on Euroopan komission ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden Europeana-portaali http://www.europeana.eu, joka muodostaa näkymän eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Kansallinen digitaalinen kirjasto –hanke puolestaan välittää suomalaisten aineistojen metadataa Europeanaan. Mutta mitä digitointi merkitsee yksittäisten museoiden näkökulmasta? Mitä odotuksia ja minkälaisia ongelmia siihen liittyy?

Lasuuri seuraa vuoden aikana erilaisten digitointihankkeiden edistymistä sekä seuraa niiden parissa työskentelevien museoammattilaisten työtä kulissien takana. Tässä Lasuurin numerossa digitointia käsitellään perusteellisella katsauksella Sulle salaisuuden kertoa mä voisin? -julkisuus- ja tietosuojaseminaariin, jonka kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteinen KAM-juridiikkaryhmä järjesti tammikuun lopulla runsaslukuiselle kuulijakunnalle.

Seuraava muhkea lukupaketti julkaistaan ennen kesää ja vuoden viimeinen Lasuuri ilmestyy marraskuussa.

Voit lähettää tuttuun tapaan ideoita ja ehdotuksia osoitteella lasuuri(at)fng.fi ja kommentoida artikkeleita ja blogeja!

Miellyttäviä lukuhetkiä!

Anna-Maria Wiljanen

päätoimittaja

Viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Taidemuseoammattilaisten oma verkkolehti Lasuurin ensimmäinen julkaisuvuosi on takana. Verkkolehti on saanut innostuneen vastaanoton – monen mielestä tämäntyyppiselle substanssilehdelle on ollut selvä tilaus! Verkkolehti on myös formaattina kätevä: luontoystävällisyyden lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden palata artikkeleihin yhä uudelleen. Jokaista artikkelia voi kommentoida joten Lasuuri tarjoaa myös oivallisen keskustelufoorumin.

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon; Valtion taidemuseossa monet julkaisut ovat nähneet päivänvalon, näistä esimerkkinä Valtion taidemuseon juhlakirja Kulttuurin rakentaja, Ateneumin kokoelmatoiminnan vaikuttavuutta käsittelevä kirja Kokoelmalla on tekijänsä! sekä EU-projektin tuloksena syntynyt kirja Encouraging Collections Mobility kokoelmien liikkuvuudesta, joka on ladattavissa osoitteessa www.lending-for-europe.eu

Lasuurin toimitusneuvostossa on tapahtunut muutoksia. Vastaava päätoimittaja, kehitysjohtaja Susanna Pettersson on siirtynyt Alvar Aalto -säätiön johtajaksi ja keskusarkistonjohtaja Ulla Vihanta on ansiokkaan ja pitkän uran jälkeen jäämässä eläkkeelle. Vastaavana päätoimittajana toimii nyt vs. kehitysjohtaja Eija Liukkonen ja Ulla Vihannan tilalla vs. keskusarkistonjohtaja Hanna-Leena Paloposki. Johtava konservaattori Kirsti Harva sekä Lasuurin päätoimittaja, viestintäpäällikkö Anna-Maria Wiljanen jatkavat toimitusneuvostossa.

Lasuurin sisältö taidemuseoalan keskeisten ilmiöiden kontekstualisoinnissa säilyy samana kuin ennenkin mutta sen kehittely jatkuu. Tässä tarvitsemme Sinun apuasi. Voit lähettää ideoita ja ehdotuksia osoitteella lasuuri(at)fng.fi

Tämän numeron teemana on kuvataiteen dokumentointi. Siihen liittyvässä projektissa on kartoitettu arkistojen ja kirjastojen nykytilannetta ja yhteistyötä. Kuvataiteen keskusarkisto on kerännyt kokemuksia ja näkemyksiä taidemuseokentältä erilaisten kyselyiden, seminaarien ja yhteydenottojen avulla. Löydätte projektin monipuolisen tuleman tämän lehden artikkeleista, joihin toivomme kommenttejanne!

Miellyttäviä lukuhetkiä!

Anna-Maria Wiljanen

päätoimittaja

Viestintäpäällikkö, Valtion taidemuseo

Mitä tulee mieleen sanasta taidemuseo? Hulppeat rakennukset, hengästyttävän hienot kokoelmat ja vaihtuvat näyttelyt? Uudet ajatukset, jotka näyttelyssäkäynti tai tapahtumaan osallistuminen on sysännyt liikkeelle? Varmasti kaikkea tätä.

Mutta taidemuseo merkitsee myös jokaisen näyttelyn ja esillepanon taustalla olevaa valtavaa ja monipuolista osaamista ja ammattitaitoa. Valinnat ja lopulliset päätökset ovat kiinni ihmisistä virkanimikkeiden ja toimenkuvien takana. Kokoelmat eivät kartu pelkän instituution voimalla, eivätkä näyttelyt nouse itsestään seinille.

Museoprofession historian tallentuminen arkistoihin tapahtuu kuitenkin satunnaisesti, jos silloinkaan. Arkipäiväisen museotyön dokumentoiminen jää yleensä tekemättä, sillä kameroihin haetaan perinteiseen tapaan huippuhetkiä ja kunniavieraiden kädenpuristuksia. Tai uusia yleisöryhmiä kuten vauvoja värikylvyssä. Sähköistyneen tiedonvälityksen ja –vaihdon aikana myös perinteisen arkiston karttumiseen täytyy kiinnittää todellista huomiota, jotta museotyö erilaisine hankkeineen dokumentoituu. Muussa tapauksessa tulevat tutkijapolvet saavat pyöritellä pöydällään vuosikertomusten välistä ilmaa ja arvauksia.

Museoprofession historian hahmottaminen on tärkeää alan itseymmärryksen vuoksi ja sen syventäminen on kiinni meistä kaikista. Laajemmin on kyse 1800-luvulle ja sitäkin varhaisempiin vaiheisiin ulottuvasta museohistoriasta, jonka tutkiminen on komeassa noususuhdanteessa myös Suomessa. Suomen museohistorian (SKS) julkaiseminen on yksi merkittävä etappi tällä tiellä. Valtion taidemuseo on ollut keskeisesti mukana julkaisun suunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä Suomen museoliiton, Museoviraston, Luonnontieteellisen keskusmuseon sekä museologian oppiaineiden (Turku, Jyväskylä, Helsinki) kanssa.

Samalla kyse on museoaiheiseen tutkimukseen kannustamisesta. Kun tunnemme oman alamme historian hyvin, ymmärrämme paremmin nykyisyyttä. Se puolestaan antaa uskallusta tehdä tulevaisuuden museokävijöihin vaikuttavia valintoja.

Susanna Pettersson
Kehitysjohtaja, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys